keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Uusi turkkilainen eläinkoe paraquat-myrkytyksen hoidosta otsoniterapialla


Paraquat on myrkky, jonka yliannostus voi aiheuttaa vakavan keuhkovaurion tai jopa kuoleman. Koska otsoniterapialla on niin tulehdusta kuin kuolioitakin estäviä ominaisuuksia, tutkijat olettivat, että sillä voidaan ehkäistä paraquat-myrkytyksen vaurioita. 24 rottaa jaettiin kolmeen ryhmään, joista yksi oli kontrolliryhmä. Toinen ryhmä sai paraquat-myrkytyksen. Kolmas ryhmä sai saman myrkytyksen, mutta sen jälkeen päivittäisiä otsoniterapioita vatsakalvonsisäisinä otsonihuuhteluin neljän päivän ajan. Viidentenä päivänä eläimet lopetettiin ja tutkittiin. Otsoniterapiaa saaneilla rotilla oli vähemmän laktaattidehydrogenaasia (eli heillä syntyi vähemmän maitohappoa, mikä viittasi kudosten parempaan hapensaantiin), vähemmän tulehdukseen ja hapetusstressiin viittaavaa neopteriinia ja vähemmän immuniteettiä säätelevää TGF-β1-kasvutekijää. Myös mikroskoopilla tarkastellut kudosopilliset vauriot olivat otsonia saaneilla vähäisempiä. Sen sijaan heillä oli selvästi tehostunut antioksidanttisuojaus. Näiden havaintojen perusteella tutkijat päättelivät, että otsoniterapiasta voisi olla hyötyä lisähoitona paraquat-myrkytyksen aiheuttamiin keuhkovaurioihin.

Linkki tutkimukseen

lauantai 18. lokakuuta 2014

Uusi turkkilainen tutkimus kivuliaan leukanivelen hoidosta otsonilla



Tutkimuksessa oli mukana 63 potilasta. Otsoniterapia annettiin saksalaisella OzonyTron-laitteella. Siinä on lasinen koetin, joka joutuessaan kosketuksiin kudoksen kanssa, aiheuttaa purkauksen, jossa syntyy yksiatomista, kaksiatomista ja kolmiatomista happea eli otsonia. Laitteen korkeataajuinen stimulointi vaikuttaa stimulanttina myös syvemmällä kudoksessa. Tällaista otsoniterapiaa annettiin 33 potilaalle kolmesti viikossa 10 minuutin ajan. Hoito ei ollut kivulias, mutta potilaat kertoivat sen lievästi lämmittävän hoidettavaa aluetta. Loput 30 potilasta saivat kolmen eri särkylääkkeen yhdistelmää päivittäin niin ikään viikon ajan. Tulokset otsoniryhmässä olivat parempia. Otsonia saaneiden suut aukenivat merkittävästi enemmän ja parhaat tulokset havaittiin vain otsoniryhmän potilailla. Kipu VAS-asteikolla väheni otsoniryhmässä keskimäärin 6,3:sta 3,0:aan kuin lääkeryhmässä vähennystä oli 6,9:sta 5,0:aan. Ero ryhmien välillä oli tilastollisesti merkittävä. Myös niiden potilaiden suhteellinen osuus, joilla kipu putosi merkittävästi, oli otsoniryhmässä suurempi. Otsoniryhmässä kolmella potilaalla kipu katosi täysin, kun lääkeryhmässä vastaavia tapauksia ei hoitoviikon aikana tullut. Yhteenvedossaan tutkijat pitivät otsoniterapiaa tehokkaana hoitona kivuliaan leukanivelen hoitoon, ja se osoittautui paremmaksi kuin perinteinen lääkitys.

keskiviikko 13. elokuuta 2014

Uusi tutkimus diabeettisten säärihaavojen hoidosta otsonilla



Uusi kiinalainen tutkimus diabeettisten säärihaavojen hoidosta otsonilla. Tutkimuksessa oli mukana kaikkiaan 50 potilasta, jotka jaettiin hoitojen perusteella kahteen ryhmään. Ensimmäinen ryhmä sai otsoniterapiaa, jossa haavaista jalkaa kaavittiin ja sen jälkeen huuhdeltiin happi-otsoniseoksella suljetussa pussissa päivittäin 20 päivän ajan. Joka kerran jälkeen haavan sidottiin. Toinen ryhmä sai perinteisiä hoitoja, joissa potilaiden haavat kaavittiin ja sidottiin päivittäin sekä pidettiin huolta haavojen riittävästä kosteudesta. Potilailta tutkittiin haavojen paranemisnopeutta, ihon kollageenin määriä sekä useiden paranemista edistävien kasvutekijöiden erittymistä haava-alueella. tulokset suosivat selvästi otsonin käyttöä. Keskimäärin haavat pienenivät otsoniryhmässä 6,84 cm2 kun kontrolliryhmässä vain 3,19 cm2. Otsoniryhmän 25 potilaasta kuudella haavat umpeutuivat täysin, 12:sta ne pienenivät yli 50%, viidellä alle 50% ja kahteen hoito ei näyttänyt tehoavan. Kontrolliryhmässä haavat umpeutuivat kolmella potilaalla, seitsemällä ne pienenivät yli 50%, kuudella alle 50% ja yhdeksään hoito ei tehonnut. Kaikki nämä tulokset suosivat otsonia ja erot ryhmien välillä olivat tilastollisesti merkittäviä. Myös ihoa vahvistavia kollageenikuituja oli otsonia saaneilla enemmän. Samoin kaikkien tutkittujen paranemista edesauttavien kasvutekijöiden pitoisuudet nousivat otsoniryhmässä selvästi enemmän. Tämä on erittäin merkittävä havainto, sillä kasvutekijät ovat tunnetusti hyviä haavojen parantamisessa. Niiden annosteleminen ulkoisesti on kuitenkin vaikeaa, sillä ne hajoavat nopeasti, jolloin vaikutus jää lyhytaikaiseksi. Otsonin avulla stimuloitiin sisäsyntyistä kasvutekijöiden tuotantoa, jolloin niiden vaikutus oli käytännössä jatkuvaa ja tutkijat itsekin olettivat sen olleen tärkein syy otsoniryhmässä havaittuihin selvästi parempiin tuloksiin. Valitettavasti liian monet yhä olettavat, että otsonin pääasiallinen vaikutusmekanismi on sen antimikrobinen ominaisuus. Yhtään vähättelemättä antimikrobisten ominaisuuksien vaikutusta tietyissä sovellutuksissa, olen silti eri mieltä. Otsoniterapialla kun on hoidettu menestyksellisesti lukuisia tauteja ja oireita, joihin ei liity mitään infektiota. Mielestäni tämän tutkimuksen heikkous oli sen lyhyt seuranta-aika. Kolmessa viikossa ehti toki tapahtua paljon, mutta olisi ollut mielenkiintoista seurata, mitä olisi tapahtunut, jos hoitoja olisi jatkettu jopa kolme kuukautta. Todennäköisesti umpeutuneita haavoja olisi ollut paljon enemmän.

sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Uusi japanilainen eläinkoe keinotekoisen peritoniitin eli vatsakalvontulehduksen hoidosta otsonilla



Hiirien tulehdus aiheutettiin lipopolysakkarideilla ja sen jälkeen niitä hoidettiin injektoimalla otsonoitua vettä vatsakalvonsisäisesti. Tämän seurauksena tulehdusta kuvaavan tuumorinekroositekijä alfan pitoisuudet putosivat ja vastaavasti tärkeimmän suojaavan antioksidantin eli superoksididismutaasin aktiivisuus nousi. Tutkijoiden mukaan otsonoidulla vedellä on tulehdusta estäviä ominaisuuksia ja se on potentiaalinen terapeuttinen vaihtoehto akuuttiin tulehdukseen.

Tutkimustulos ei sinällään ollut yllätys, sillä vastaavia tuloksia on havaittu lukuisissa muissa ympäri maailmaa tehdyissä eläinkokeissa. Tämä lienee ensimmäinen, jossa vatsakalvonsisäinen otsonihuuhtelu tehtiin otsonoidulla vedellä, kun yleensä se tehdään happi-otsonikaasuseoksella. Vielä yleisempää vastaavissa eläinkokeissa on ollut peräsuolihuuhtelu otsonikaasulla, joka on pienillä koe-eläimillä epäilemättä helpoiten suoritettavissa.

Linkki PubMed-tietokantaan. Kyseistä lehteä en saanut käsiini, joten tietoni artikkelista ovat peräisin oheisesta tiivistelmästä.


torstai 24. heinäkuuta 2014

Uusi venäläistutkimus atooppisen ihottuman hoidosta otsonilla



Näitä tulee varsin tiheästi, enkä läheskään kaikista jaksa kirjoitella tänne - nimittäin venäläisiä otsoniterapiatutkimuksia. Tämä uusi tutkimus koskee lasten (5-10 v.) keskivakavaa atooppista ihottumaa. Siinä 67 lapsen joukko jaettiin kahteen ryhmään, joista ensimmäistä hoidettiin perinteisillä menetelmillä ja toista niiden lisäksi otsoniterapialla. Potilailla tutkittiin ennen kaikkea ihon mikrobistossa tapahtuvia muutoksia, sillä tietyt bakteerit ja sienet ylläpitävät ja pahentavat tällaisia ihottumia. Samoin potilailta tutkittiin immuniteettiin liittyviä parametreja. Molemmissa ryhmissä tulokset olivat hyviä, mutta otsonia saaneilla tulokset tulivat nopeammin ja ne myös kestivät kauemmin. Ihon mikrobisto väheni ja immuniteetti koheni, jonka vuoksi iho normalisoitu ja tämä normalisoituminen kesti huomattavan pitkään. Tietoni tutkimuksesta perustuvat oheiseen tiivistelmään, sillä kyseistä artikkelia ei Suomen kirjastoista löydy, enkä periaatteesta nykytilanteessa maksa kopeekkaakaan venäläisille kustantamoille, jotta saisin artikkelin käyttööni. Näin ollen en tiedä tutkimuksesta paljoakaan, kuten käytettyjä menetelmiä tai yksityiskohtaisemmin esitettyjä tuloksia. Siitä huolimatta päätin mainita tutkimuksesta, sillä lasten atooppiset ihottumat ovat yleisiä myös Suomessa, ja kaikki niiden hoitoon liittyvä tieto on varmasti tervetullutta.

keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Uusi kiinalaistutkimus alaselän kipujen hoidosta otsonilla



Uusi kiinalainen 192 potilaan tutkimus lantiorangan välilevynpullistumasta johtuvien alaselän kipujen hoidossa. Potilaat jaettiin kahteen ryhmään, joista A-ryhmää hoidettiin TT-kuvauksen avulla suoritetuilla happi-otsoni-injektiolla sekä kollagenaasi-injektiolla. B-ryhmä sai samat hoidot, mutta ennen otsoni- ja kollagnenaasi-injektioita, heille suoritettiin Psoas compartment block –toimenpide, jossa perifeerisellä hermostimulaattorilla (sähköstimulaattori) aiheutettiin lantionalueen hermosolmuihin stimulaatio, joka vähentää kipua. Ehkäpä kyseiselle toimenpiteelle löytyy jo suomalainekin nimi, mutta en lähtenyt arvailemaan enkä kuluttamaan energiaa sen etsimiseen.

Tulokset olivat molemmissa ryhmissä hyviä. B-ryhmässä ensimmäisen viikon tulos oli parempi (86,5% onnistumisaste) kuin A-ryhmässä (64,2% onnistuminen). Näin ollen Psoas compartment block –toimenpide selvästi nopeutti otsoni- ja kollagenaasi-injektioiden tehoa. Kuitenkin 1, 3 ja 6 kuukauden jälkiseurannoissa erot eivät enää olleet tilastollisesti merkittäviä ja esimerkiksi puolen vuoden jälkiseurannassa onnistumisprosentit olivat 86,3 % (A-ryhmä) ja 91,7% (B-ryhmä).

TT-kuvauksen avulla suoritettu happi-otsoni-injektio on tutkitusti tehokas menetelmä, ja sadoissa tutkimuksissa sen onnistumisprosentti on ollut 70-90 riippuen potilasjoukosta ja ongelman vakavuudesta ja hoidon suoritusmenetelmästä. Tässä tutkimuksessa päästiin onnistumisprosenttien yläpäähän tai jopa hieman yli. Hoito katsotaan onnistuneeksi silloin kun kivut joko katoavat täysin tai ainakin lievenevät niin paljon, etteivät haittaa päivittäisiä askareita. Tässä uudessa tutkimuksessa otsoniterapia oli yhdistetty kollagenaasiin, mistä siitäkin on jo aiemmin tullut muutamia tutkimuksia. Täysin uutta sen sijaan oli otsonin yhdistäminen Psoas compartment block –toimenpiteeseen, joka selvästi nopeutti vaikutusta ja mahdollisesti lisäsi onnistumisen todennäköisyyttä myös pitkällä aikavälillä. Tuolloin erot kuitenkin olivat niin pieniä, ettei tämä tutkimus selkeästi osoittanut toimenpiteen lisäarvoa pelkkään otsoni+ kollagenaasi-injektioihin tai jopa pelkkään otsoniin (jota ei tässä tutkimuksessa tutkittu). Joka tapauksessa tämäkin tutkimus tarjosi lisätodisteita otsonin hämmästyttävästä tehosta selkäkipujen hoidossa, ja tiettyjen lisätoimenpiteiden avulla tätäkin tehoa voidaan vielä lisätä ja/tai nopeuttaa.

Linkki PubMed-tietokantaan: http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/25041326

lauantai 19. heinäkuuta 2014

Uusi kiinalaistutkimus koskien polven nivelkierukkavamman hoitoa otsonilla



Tutkimuksessa verrattiin otsoni-injektioiden tehoa triamsinoloni asetonidi-injektioihin polven nivelkierukkavamman hoidossa. Tutkimuksen 119 potilasta jaettiin kolmeen ryhmään. Näistä A-ryhmää hoidettiin triamsinoloni asetonidi-injektioilla, B-ryhmää otsoni-injektioilla ja C-ryhmää molemmilla. Injektiokertoja oli neljä kappaletta viikon välein. Kaikki hoidot olivat tehokkaita, mutta otsoni oli perinteistä triamsinoloni asetonidia tehokkaampaa, joskaan ero ei ollut tilastollisesti merkittävä. Yhdistelmähoito oli kuitenkin kaikista tehokkainta. Tutkijoiden mielestä molemmat hoidot olivat tehokkaita lievään nivelkierukkavammaan ja niiden avulla voidaan lieventää ja nopeuttaa nivelen toiminnan korjautumista.

Tämä oli toinen tuntemani otsoniterapiatutkimus, jossa käsiteltiin polven nivelkierukkavammaa. Edellinen oli italialainen tutkimus vuodelta 1988, jossa nivelkierukkavammaa käsiteltiin suppeasti nivelrikon ohessa, ja myös siitä tulokset olivat hyvin lupaavia. Siinä mielessä oli jo aikakin tehdä uusi tutkimus. Valitettavasti tämä tutkimus on julkaistu kiinalaisjulkaisussa kiinaksi, joten älkää kyselkö lisätietoja. En tiedä siitä sen enempää kuin mitä oheinen PubMed-tietokannan englanninkielinen tiivistelmä kertoo.

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Uusi tutkimus alaselän kipujen hoidosta otsonilla



Uusi italialainen tutkimus koskien välilevyn pullistumasta aiheutuneiden alaselän kipujen hoitoa otsonilla. Tutkimus suoritettiin seurantatutkimuksena useassa sairaalassa. Siinä oli mukana kaikkiaan 923 potilasta, joista 546 tavoitettiin kaikkiin jälkitarkastuksiin ja joka myös vastasivat seurantakyseluihin. Hoitojen perusteella potilaat jaettiin kolmeen ryhmään. 109 potilasta sai otsoniterapiaa, jossa heihin injektoitiin otsonia nikamien viereen lihaksiin ensin kahdesti viikossa kuuden viikon ajan ja sen jälkeen vielä 10 lisähoitoa seuraavien kuukausien aikana. Toista ryhmää hoidettiin manuaalisella terapialla, jonka tarkoituksena oli venyttää selkälihaksia ja avata nikamavälilevyn alueella olevia puristustiloja. Hoidon nimi on englanniksi ”Global postural re-education”, enkä tiedä sille tarkkaa suomenkielistä vastinetta. Joka tapauksessa kyseessä on tutkittu ja hyväksi havaittu manuaalinen terapia tällaisten selkäkipujen hoitoon. Tätä hoitoa annettiin kutakuinkin samalla tiheydellä otsoniterapian kanssa, ja se tehtiin fysioterapeuttiryhmän johdolla. Tätä hoitoa sai kaikkiaan 54 tutkitusta potilaasta. Loput 383 potilasta saivat molempia hoitoja.

Tulokset jokaisessa ryhmässä olivat hyviä ja potilaiden kipu putosi VAS-asteikolla selvästi. Kaikkein eniten kipu putosi pelkkää otsonia saaneilla, joilla jo alkutilannekin oli kaikkein vaikein. Heillä kipu putosi keskimäärin noin yhdeksästä (sietämätön kipu) reiluun kahteen (häiritsevä, joskaan ei epämukava kipu). Vuosien jälkiseurannassa (tarkka aika vaihteli potilaskohtaisesti), yhdistelmähoito näytti olevan hieman tehokkaampi, joskin silloinkaan ero ei ollut tilastollisesti merkittävä pelkkää otsoniterapiaa saaneisiin. Kaikkein kehnointa oli pelkkä manuaalinen terapia, joskin se myös auttoi merkittävästi.

Alaselän kipujen hoito otsonilla on kaikkein tutkituin otsoniterapian osa-alue. Tästä tutkimuksesta tekee merkittävän se, että otsonia annosteltiin lihaksensisäisinä injektioina ilman kuvauslaitteita. Käytännön syistä tällainen hoito on usein ainoa mahdollisuus useimmilla otsoniklinikoilla, sillä magneetti/TT-kuvauslaitteita tai ammattitaitoisia ortopedejä ei niillä tavallisesti ole. Tällaisia epäsuoria ei-välilevynsisäisiä otsoni-injektioita on tutkittu vasta varsin vähän ja tämä oli vasta neljäs löytämäni tutkimus ja potilasmäärältään niistä kaikkein laajin. Siksi tutkimusta voidaan pitää hyvin merkittävänä, vaikka aiheesta on aiemmin ilmestynyt runsaasti muitakin tutkimuksia.

maanantai 7. heinäkuuta 2014

Otsoni klooriheksidiinin kanssa osoittautui erittäin tehokkaaksi yhdistelmäksi suun desinfioinnissa



Otsonin käytöstä desinfiointiaineena hammaslääketieteessä, ilmestyy jatkuvasti uusia tutkimuksia. Aivan viime kuukausina niitä on ilmestynyt useitakin, enkä niistä kaikista viitsi raportoida edes täällä blogissa. Pääasiallisia syitä siihen on kaksi. Ensinnäkin otsonin antimikrobiset ominaisuudet ovat jo valmiiksi erittäin tutkittu ja tunnettu asia, joten uusi tutkimus alalta ei sinällään ole mikään suuri uutinen. Toisekseen otsonin antimikrobiset ominaisuudet eivät yleisesti ottaen ole otsonin tärkein terapeuttinen vaikutusmekanismi, vaikka joistakin (varsinkin amerikkalaisten maallikoiden) kirjoittamista artikkeleista voisi toisin päätellä.  Suuhygieniassa otsonin suorat antimikrobiset vaikutukset ovat toki merkittäviä, joten sillä alalla tällaiset tutkimukset ovat toki perustellumpia.

Uudessa portugalilaistutkimuksessa verrattiin otsonin, klooriheksidiinin ja natriumhypokloriitin vaikutusta kahteen hampaissa esiintyvään mikro-organismiin: Candida albicans -hiivasieneen ja Enterococcus faecalis –bakteeriin. Tutkimuksessa käytetyt pitoisuudet olivat sen verran suuria, että täydellinen mikro-organismien kuolema saavutettiin kaikilla tutkituilla aineilla viimeistään kolmessa minuutissa. Vaikka otsoni itsessään ei ollutkaan tehokkainta, kaikkein tehokkain oli klooriheksidiinin ja otsonin yhdistelmä, jossa kaikki mikro-organismit kuolivat 24 sekunnissa. Koska klooriheksidiinin ja otsonin vaikutusmekanismit poikkeavat toisistaan, on ymmärrettävää, että niiden yhteiskäyttö on tehokkaampaa kuin kummankaan yksin. Näin tutkijat suosittelivatkin tällaista kombinaatiota käytettäväksi tulevissa hammaslääketieteen sovellutuksissa, missä kaivataan nopeaa ja tehokasta desinfiointia.

maanantai 26. toukokuuta 2014

Uusi eläinkoe keinotekoisen virtsarakontulehduksen hoidosta otsonilla



Uusi turkkilainen eläinkoe keinotekoisen virtsarakontulehduksen hoidosta otsonilla. 30 jänistä jaettiin kuuteen ryhmään. Näistä neljälle ensimmäiselle ryhmälle aiheutettiin keinotekoinen virtsarakontulehdus laimeahkolla vetykloridihapolla. Kahta ensimmäistä ryhmää hoidettiin rakonsisäisellä otsoniterapialla huuhdellen rakkoa 10 ml otsonoidulla fysiologisella suolaliuoksella kahdesti viikossa. IA-ryhmällä nämä hoidot kestivät kolme viikkoa ja IB-ryhmällä kuusi viikkoa. IIA ja IIB ryhmissä hoidot olivat vastaavia, mutta ne toteutettiin ilman otsonia käyttäen pelkkää fysiologista suolaliuosta. Lisäksi mukana oli vielä IIIA ja IIIB-ryhmät, joita hoidettiin samalla tavoin ilman otsonia. Näille III-ryhmän jäniksille ei kuitenkaan aiheutettu virtsarakontulehdusta vetykloridilla.

Tulokset olivat selkeitä. IIIA ja IIIB-ryhmän jäniksillä, joille ei tehty virtsarakontulehdusta, virtsarakon limakalvon rakenne ja tulehdusarvot pysyivät täysin normaaleina. IIA ja IIB-ryhmissä virtsarakon limakalvot olivat pahasti vaurioituneet ja huomattava valkosolujen lisääntyminen osoitti aktiivista tulehdusprosessia. Otsonia saaneilla IA-ryhmän jäniksillä tulehdusta kuvaavien valkosolujen määrä oli lähes terveiden jänisten tasolla. Sen sijaan syöttösolujen arvot olivat kohonneita terveisiin jäniksiin verrattuna, mutta silti vain vajaa kolmanneksen niistä arvoista, mitä IIA-ryhmän jäniksillä. Pitkäaikaisemman hoitokuurin vaikutus (IB-ryhmä) oli vielä jonkin verran selkeämpi. Myös rakon limakalvojen kunto otsonia saaneilla jäniksillä oli selvästi parempi kuin II-ryhmässä, ja niissä oli havaittavissa vain vähäisiä merkkejä tulehduksesta.

Tutkijat toteavatkin johtopäätöksessään, että edullisuudesta, sivuvaikutuksettomuudesta ja helppokäyttöisyydestä johtuen otsoniterapiasta olisi potentiaaliseksi vaihtoehdoksi virtsarakontulehduksen hoitoon.

tiistai 22. huhtikuuta 2014

Vanha artikkeli vuodelta 1931



Silloin tällöin löydän hyvinkin vanhoja otsoniterapioihin liittyviä artikkeleita. Sellainen osui silmiini helmikuun lopulla, kun vierailin terveystieteiden keskuskirjastossa Helsingissä. Kyseinen brittilääkäreiden artikkeli julkaistiin Lancet-lehdessä lokakuussa 1931. Siinä tutkijat olivat käyttäneet sähköpurkauksella paineessa käsiteltyä happea, jonka he epäilivät sisältäneen useita hapen muotoja, kuten oktotsonia (O8), neliatomista happea (O4) ja otsonia (O3). Vaikka hapella todellakin on moniatomisia muotoja, epäilen itse että kyseinen kaasu sisälsi puhtaan hapen lisäksi lähinnä vain otsonia, joka jo tuohon aikaan voitiin todeta ultraviolettispektristä. Virheellisesti he kuitenkin kutsuivat kaasua oktotsoniksi. Tutkijat annostelivat tätä kaasua monin tavoin potilaisiinsa, kuten ulkoisena pussitushoitona, lihaksensisäisenä injektiona, peräsuolihuuhteluna ja otsonoituna juomavetenä – siis menetelminä, jotka ovat yleisesti käytössä tänäkin päivänä. He kuvailivat menestyksellisiä tapauksia, jossa oli menestyksellisesti hoidettu seuraavia tauteja:

-         Laskimoperäistä säärihaavaa paikallisilla otsoni-injektioilla sekä ulkoisella otsonihuuhtelulla.
-         Käden ja hartian kroonista neuriittia eli hermotulehdusta ulkoisella otsonihuuhtella sekä lihaksensisäisillä injektioilla. Kipu katosi täysin kahdessa viikossa.
-         Iskiasta ulkoisella otsonihuuhtelulla sekä paikallisilla injektioilla. Kipu katosi täysin kahdessa päivässä ja jo seuraavana päivänä potilas meni töihin.
-         Kroonista 16-vuotta esiintynyttä Niveltulehdusta (ilmeisesti reumaa) paikallisilla otsonihauteilla, otsoni-injektioilla ja suolihuuhteluilla otsonikaasulla. Kahdessa viikossa potilaan kivut katosivat ja hän saattoi käyttää mankelia päivittäin.
-         Karbunkkelia eli ihonalaispaisetta paikallisilla otsoni-injektioilla. Ennen hoitoja potilas ei kyennyt liikuttamaan niskaansa. Ensimmäisen hoidon jälkeen kivut katosivat ja toisen hoitopäivän jälkeen myös paiseen vuoto loppui ja se parani lopulta itsekseen.

Lisäksi tutkijat mainitsivat hoitaneensa diabeettista kuoliossa olevaa haavaa, joka noin 20 hoidon jälkeen oli normaalin värinen. Samoin tutkimuksen alla oli virtsarakontulehduksen, emätintulehduksen ja leikkaushaavojen hoito. Vaikka tällaisen ikivanhan artikkelin tieteellinen arvo onkin vähäinen, kaikista mainituista oireista on sittemmin saatu lukuisia erinomaisia tuloksia laajoissa ja asiallisesti suoritetussa tutkimuksissa. Siinä mielessä havaitut tulokset eivät varmasti ole olleet sattumaa. Ikävää vain, ettei hoito jo tuolloin saavuttanut suurempaa suosiota.

Kirjastossa vieraillessani kopiokorttini oli unohtunut matkasta, joten tyydyin kuvaamaan artikkelit. Kyseinen artikkeli näkyy siis ohessa noissa kuvissa.



torstai 17. huhtikuuta 2014

Uusi kiinalainen tutkimus otsoni-autohemoterapian käytöstä non-arteriittisen anteriorisen iskeemisen optisen neuropatian (NAION) hoidossa



NAION on yleisin neuropatioihin kuuluva silmäsairaus yli 50-vuotiailla ihmisillä. Uudessa kiinalaistutkimuksessa sitä hoidettiin erään sympaattisen hermosolmun (stellate ganglion) estämisellä, jolla on havaittu olevan suotuisia vaikutuksia pään ja niskan alueen verenkiertoon. Suonensisäinen otsoniterapia edesauttaa myös iskeemisten alueiden verenkiertoa ja hapensaantia, joten se otettiin hoitoprotokollaan mukaan. Tutkimuksen 40 potilaasta kaikkia hoidettiin stellate-hermosolmun estäjällä injektoimalla säännöllisesti puudutusainetta hermosolmun läheisyyteen. Puolet potilaista sai lisäksi otsoni-autohemoterapiaa. Siinä heiltä otettiin 100 ml verta joka käsiteltiin samalla tilavuudella 47 mg/l happi-otsoniseosta, ja näin käsitelty veri infusoitiin takaisin potilaaseen. Tämä toimenpide toistettiin 10 kertaa peräkkäisinä päivinä, jonka jälkeen potilaat analysoitiin Molemmissa ryhmissä potilaiden näöntarkkuus koheni selvästi ja näkökenttä laajeni. Otsonia saaneille koheneminen oli kuitenkin selvästi parempaa. Pelkkä hermosolmun esto nosti näöntarkkuuden 0,13:sta aina 0,28:aan, kun otsonia saaneilla se nousi aina 0,42:een. Näkökenttä laajeni hermosolmun estämisellä 20 %:sta aina 45 %:iin, kun otsonia saaneilla se nousi aina 57 %:iin. Tutkijat totesivatkin, että stellate-hermosolmun estäminen yhdessä otsoni-autohemoterapian kanssa oli hyvin tehokas hoito ja se lisäsi dramaattisesti potilaiden näkökykyä. Toki tutkimus oli vasta alustava, joten he ehdottivat laajempia tutkimuksia varmistamaan nämä tulokset.

lauantai 12. huhtikuuta 2014

Otsonoidut öljyt ruusufinnin hoidossa

Taas tänään sain kyselyn ruusufinnin hoidosta otsonoidulla öljyllä. Koska aiheesta on tullut jo niin paljon kyselyitä, päätin vastata myös tänne, jotta mahdollisesti joku muukin saa kaipaamaansa tietoa. Ruusufinnin aiheuttaja on viime vuosiin asti ollut mysteeri. Jokin aika sitten eräs tutkimusryhmä esitti hypoteesiin, että sen aiheuttaja olisi ihopunkin suolessa elävä bakteeri. On totta, että jotkin ovat saaneet antibiooteista apua ruusufinniin. Tämä viittaa selvästi bakteeri-infektioon. Läheskään kaikille antibiooteista ei ole apua, mikä selittyisi hyvin sillä, ettei mikään aine tehoa, ellei se pääse kosketuksiin bakteerin kanssa. Siellä punkin suolessahan bakteerit ovat turvassa, ja antibiootit tehoavat niihin vasta kun ne vapautuvat sieltä. Siksi tämä punkin suolistobakteeriteoria tuntuu minusta hyvin järkeenkäyväksi ruusufinnin aiheuttajaksi.

Otsonoiduilla öljyillä on saatu erinomaisia tuloksia ruusufinnin hoidossa. Öljyn antimikrobiset ominaisuudet tehoavat bakteereihin hyvin. Lisäksi öljyt lisäävät kasvutekijöiden tuotantoa ja tehostavat ihon antioksidanttijärjestelmää. Nämä ominaisuudet tehostavat ihon uusiutumista ja auttavat sitä pysymään nuorempana. Kaikkein vahvimmat öljyt ovat antimikrobisilta ominaisuuksiltaan parhaita, mutta normaalivahvuiset uusivat ihoa ja tehostavat antioksidanttijärjestelmää parhaiten. Koska normaalivahvuinenkin öljy on ehdottomasti riittävän antimikrobista, se on kaikkein suositeltavinta ruusufinnin hoitoon. Öljyä sisältävät kosmeettiset voiteet voivat päiväsaikaan olla mukavimpia, sillä niiden haju on mieto ja ne imeytyvät nopeasti jättämättä iholle rasvaista pintaa. Yöksi sen sijaan kannattaa käyttää otsonoitua öljyä. Yleisesti tuotteita käytetään ulkoisesti kahdesti päivässä, joskin useamminkin niitä toki voi sivellä.

Usein ihossa havaitaan suotuisia muutoksia jo muutaman päivän käytön jälkeen. Ruusufinnin lopullinen paraneminen on kuitenkin arvoitus, sillä en tiedä, miten otsonoidut tuotteet vaikuttavat itse ihopunkkien esiintymiseen. On mahdollista, että nekin kärsivät ja lopulta myös niistä päästään eroon. Joka tapauksessa otsonoiduilla öljyillä saadaan iho uusiutumaan tehokkaammin ja bakteerit tapettua heti kun ne vapautuvat punkkien suolesta. Näin ollen otsonoitujen tuotteiden säännöllisellä käytöllä ruusufinni pysynee kurissa. Lopullista paranemista en lupaa, mutta pidän sitäkin mahdollisena. Kokemuksia otetaan mielihyvin vastaan.

Otsoitu oliiviöljy on öljyistä vanhin ja monin paikoin myös tunnetuin. Silti varsinkin otsonoidulla seesamiöljyllä tulokset ovat alustavissa eläinkokeissa olleet kaikkein parhaita. Auringonkukkaöljy muistuttaa rasvahappokoostumukseltaan paljon seesamiöljyä, ja siitäkin on lukuisia positiivisia tutkimuksia. Koska seesamiöljy on nykytiedon mukaan ainakin hieman parempaa, en pidä molempia tuotannossa, vaan juuri normaalivahvuinen otsonoitu seesamiöljy kuuluu White Swanin tuotevalikoimaan. Molemmat öljyt muuttuvat ikävän tahmeiksi kun niitä otsonoi vahvoiksi. Samoin niiden säilyvyys ei ole aivan otsonoidun oliiviöljyn luokkaa. Normaalivahvuisina tuotteina ne ovat kuitenkin hyviä ja hajultaan miedompia kuin epämiellyttävän tuoksuinen otsonoitu oliiviöljy. Toki otsonoitu oliiviöljy pysyy edelleen tuotannossa kolmena eri vahvuutena. Päiväsaikaan ruusufinnia on ikävä hoitaa otsonoiduilla öljyillä, sillä ne jättävät ihon rasvaiseksi ja niiden haju on epämiellyttävä. Tällaisiin tarkoituksiin on olemassa kosmeettisia voiteita, joista varsinkin White Swanin otsonoitua sheavoita sisältävä kosteusvoide on erinomainen vaihtoehto vaikka jatkuvaan käyttöön. Kaikkia tuotteita myydään 50 ml pumppupulloissa, ja niitä on saatavilla mm. verkkokaupasta. Toki niitä voi kysellä suoraan minultakin vaikkapa sähköpostitse miika.sallinen@gmail.com.

Vielä varoituksen sana ennen kuin tilaat näitä öljyjä. Vahvaa ja varsinkaan supervahvaa öljyä (jota en uudessa yrityksessäni edes halunnut enää valmistaa) ei ole suunniteltu kasvojen hoitoon. Ne ovat joskus aiheuttaneet punoitusta, kihelmöintiä ja jopa vakavaa poltetta. Nämä sivuvaikutukset ovat harvinaisia, ja joillekin ko. tuotteet ovat sopineet. Silti erityisesti supervahva öljy sisältää enemmän happoja ja aldehydejä, jotka vaimentavat mm. ihoa uusivia ominaisuuksia, ja siten se ei ole edes tehokkainta.  Normaalivahvuinen öljy onkin kaikkein suositeltavin ruusufinnin hoitoon. Se on riittävän antimikrobinen ja sen ihoa uusivat ominaisuudet ovat parhaat. Käyttömukavuudeltaankin se on parempaa kuin vahvemmat versiot. Oma suosikkini on otsonoitu seesamiöljy, muttei oliiviöljykään huono vaihtoehto ole.


Verkkokauppa löytyy tuolta:

maanantai 7. huhtikuuta 2014

Uusi tutkimus otsonoidun oliiviöljyn vaikutuksista Candida-suvun hiivasieniin



Jatketaan otsonoiduista öljyistä tehdyillä tutkimuksilla. Hiljattain julkaistussa iranilaistutkimuksessa testattiin otsonoidun oliiviöljyn antimikrobisia vaikutuksia erilaisiin Candida-suvun hiivasieniin. Näitä sieniä voi löytyä mm. emättimestä, suolistosta kuin myös iholta, ja ne aiheuttavat kiusallisia oireita. Otsonoitu öljy tehosi kaikkiin tutkittuihin sieniin, joita olivat Candida albicans, Candida krusei ja Candida glabrata. Näistä C. krusei oli herkin, mutta muidenkin kasvu väheni, kun öljyn pitoisuus oli vähintään 233 mg/ml. Vaikka artikkelissa oli viitattu öljyjen analysointiin, siinä ei silti ollut tarkkoja tietoja käytetystä otsonoidusta oliiviöljystä. Artikkelissa kuitenkin mainittiin, että öljy oli geelimäistä, mikä viittaa vähintään keskivahvaan tuotteeseen. Koska näitä öljyjä voidaan käyttää sellaisenaankin iholle, ja hieman heikommin otsonoituina myös herkille limakalvoille, öljyt olisivat tämänkin tutkimuksen mukaan tehokkaita lääkkeitä erilaisiin sieni-infektioihin. Aiheesta on jo lukuisia kliinisiä tutkimuksia, joten siinä mielessä tutkimuksen johtopäätös ainoastaan varmentaa aiempia havaintoja. Tutkimuksessa testattiin myös Klotrimatsoli-sienilääkettä, joka vähensi sienikasvua jo paljon pienemmissä pitoisuuksissa. Klotrimatsolia ei kuitenkaan voi käyttää puhtaana aineena, joten tässä mielessä sitä ei voi pitää parempana. Lisäksi useiden sienilääkkeiden vaikutus perustuu ainoastaan niiden sienikasvua hidastaviin ominaisuuksiin. Otsonoidut öljyt tehostavat myös kudosten uusiutumista ja antioksidanttijärjestelmää, jolloin ne hoitavien ominaisuuksien lisäksi myös ennaltaehkäisevät ihon vanhenemista. Tätä tavalliset antimikrobiset lääkkeet eivät tee.

maanantai 31. maaliskuuta 2014

Uusi italialainen tutkimus otsonoitujen öljyjen antimikrobisista vaikutuksista


Uudessa tutkimuksessa otsonoidun öljyn antimikrobisia ominaisuuksia verrattiin klooriheksidiiniin ja povidoni-jodidiin, jotka ovat yleisiä varsinkin hammaslääketieteessä käytettyjä antimikrobisia aineita. Näitä aineita tutkittiin Staphylococcus aureus ja Porphyromonas gingivalis -bakteereihin. Otsonoitu öljy osoittautui antimikrobisilta ominaisuuksiltaan parhaaksi, mutta 100% valmisteissa erot eivät vielä olleet suuria. Kun aineita laimennettiin, otsonoitu öljy alkoi erota edukseen ennen kaikkea klooriheksidiiniin verrattuna. Vielä 1/128 laimennoksissakin otsonoidulla öljyllä sen alueen halkaisija, jolla bakteerien kasvu hidastui, oli lähes 2/3 verrattuna 100% tuotteeseen. Tässä tutkimuksessa aineiden annettiin bakteerista riippuen vaikuttaa yhdestä kahteen vuorokautta. Pitkän altistusajan vuoksi laimeillakin tuotteilla alkoi näkyä selkeitä vaikutuksia, mutta epäilemättä laimeiden ja vahvojen tuotteiden erot olisivat olleet selväsi suurempia, mikäli altistusaika olisi ollut lyhyempi. Lisäksi tutkimuksessa tutkittiin ainoastaan bakteerikasvun hidastumista, mutta ei varsinaista bakteerin kuolemaa, joka vaatii joko suuremman pitoisuuden tai ainakin pitemmän altistusajan. Joka tapauksessa näinkin laimeiden otsonoitujen öljyjen hyvät antimikrobiset ominaisuudet olivat yllätys jopa minulle. Tässä tapauksessa tutkittu öljy oli vahvuudeltaan jopa puolet laimeampaa kuin Suomen otsoniterapian normaaliöljy, ja silti se oli näin tehokasta jopa alle 1% laimennoksena. Tämän perusteella ei siis ole mikään ihme, että ihmiset kokevat saavansa selkeää apua esimerkiksi otsonoitua öljyä sisältävistä voiteista, vaikka voideominaisuuksien vuoksi niihin voidaankin sekoittaa vain rajallinen määrä otsonoitua öljyä.

Artikkelin tiedot PubMed-tietokannassa: http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/23912871

sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Otsoniterapia lihasjännitysten aiheuttamien selkäkipujen hoidossa - uudehko tutkimus

Selkäkipujen hoito otsonilla on kaikkein tutkituin otsoniterapian osa-alue. Tämä koskee kuitenkin vain välilevyperäisiä selkäkipuja. Kroonisten lihasjännitysten aiheuttamat selkäkivut ovat jopa yleisempiä, mutta toisaalta usein muutamassa päivässä tai viimeistään viikossa ohimenevä. Joskus tämäntyyppiset spasmiset kivut kroonistuvat, jolloin nekin vaativat intensiivistä hoitoa. Löysin äskettäin tämäntyyppisiä selkäkipuja koskevan tutkimuksen, joka on tehty Saudi-Arabiassa ja julkaistu jo vuonna 2011. Tutkimus on siinäkin mielessä merkittävä, että siinä hoitomuotona oli niin sanottu otsonisauna- tai kammio. Se on itsehoitomuotona yleistynyt varsinkin Pohjois-Amerikassa, mutta kliinisiä tutkimuksia sen käytöstä on ollut niukasti saatavilla.

Tutkimuksessa oli mukana 35-45 -vuotiaita naispotilaita. Heidät jaettiin kahteen 16 potilaan ryhmään, joista ensimmäinen sai perinteisiä hoitoja sisältäen fysikaalista hoitoa, infrapunahoitoa, hierontaa ja terapeuttisia harjoituksia kuuden viikon ajan. Toisessa ryhmässä potilaat olivat otsonikammiossa (pää tietysti ulkopuolella, otsonia ei hengitetä!) kahdesti viikossa neljän viikon ajan 20 minuuttia kerrallaan. Lisäksi he tekivät ensimmäisen ryhmän tavoin terapeuttisia harjoituksia kuuden viikon ajan.

Molemmissa ryhmissä tulokset olivat hyviä, mutta otsoniryhmässä jopa parempia. Erot tosin olivat pieniä, eikä niitä voi sanoa tilastollisesti merkittäviksi. Ei silti liene sattumaa, että jokaisen tutkitun osa-alueen kohdalla otsoniryhmäläiset saivat parempia tuloksia. Näitä osa-alueita olivat kipu, sekä selän liikeradan lisääntyminen eteen, taakse, oikealle ja vasemmalle. Tutkijat suosittelivatkin laajempia tutkimuksia otsonin käytöstä lihaskramppien, mutta myös nivel- ja luustokipujen hoitoon.

Linkki tutkimukseen: http://www.idosi.org/wasj/wasj15%289%2911/6.pdf

keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Sonjan tarina

Hymy-lehden terveysliitteessä oli alkuvuonna otsoniterapiaa saaneen Sonjan tarina. Nyt sama artikkeli löytyy myös netistä: http://terveyshymy.fi/artikkelit/otsoniterapialla-haavat-umpeen

tiistai 25. maaliskuuta 2014

Uusi virheellisesti suoritettu tutkimus otsonoidun veden käytöstä periodontiitin hoidossa


Ensimmäistä kertaa löysin jordanialaisen otsoniterapiatutkimuksen. Sikäläiset tutkijat olivat tutkineet hampaan juurikalvontulehdusta eli periodontiittia ja hoitaneet sitä otsonoidulla vedellä. Periodontiitin aiheuttajia ovat ikenenalaisessa taskussa elävät bakteerit, ja perinteisesti sitä hoidetaan huuhtomalla käyttäen vettä tai antimikrobisia liuoksia. Tutkimuksessa oli mukana kaikkiaan 41 potilasta, joita hoidettiin ikenenalaisella puhdistuksella ja hampaan pinnan mekaanisella raaputuksella. Tämän jälkeen 20 potilaan ikeniä huuhdeltiin otsonoidulla vedellä ja 21:n tavallisella tislatulla vedellä. Kolmen kuukauden jälkeen potilaat tarkastettiin, ja heiltä tutkittiin niin ikenien kunto kuin hammaskiven eli plakin määrä. Myös ientaskujen syvyys ja ikenien palautuminen tarkastettiin. Tulehdustilaa tarkasteltiin mittaamalla C-reaktiivisen proteiinien määriä. Molemmissa ryhmissä kaikki parametrit kohenivat merkittävästi. Sen sijaan ero ryhmien välillä ei ollut tilastollisesti merkittävä. Toisin sanoen huuhtelu otsonoidulla vedellä ei ollut tehokas lisä toimenpiteiden jälkeen. Tähän on yksi selkeä syy. Huuhtelu tehtiin heti toimenpiteen jälkeen ja vain kerran. Edes otsonilta on kohtuutonta odottaa merkittäviä tuloksia yhdellä ainoalla hoidolla. Toisaalta on epäselvää, oliko tässäkään kyseessä otsonihoito, sillä otsonoitu vesi oli valmistettu edellisenä päivänä tai jopa kaksi päivää huuhtelua ennen. Vaikka se oli valmistettu tehokkaalla generaattorilla ja säilytetty pimeässä, lämpötila hajottaa otsonin nopeasti ja jopa astian materiaali saattaa kiihdyttää sitä. Näin ollen tällaisesta ”otsonoidusta vedestä” tuskin oli enää terapeuttiseksi aineeksi, vaikka tutkijat niin kuvittelivatkin. Veden otsonipitoisuutta ei mitattu ennen käyttöä. Oli toki positiivista, että periodontiittit kohenivat, mutta muuten tutkimuksesta ei pidä tehdä johtopäätöstä, että otsoni olisi tehotonta. Esimerkiksi hiljattain ilmestyneessä intialaistutkimuksessa tulokset olivat selkeitä, kun oikeasti otsonoitua vettä käytettiin kolmesti viikossa kahden viikon ajan. Onnittelut jordanialaisille siitä, että edes lähtivät tutkimaan otsonia. Seuraavalla kerralla tutkimus on kuitenkin syytä suunnitella paremmin.

maanantai 24. maaliskuuta 2014

Otsonoitu öljy hampaan juurihoidon yhteydessä - uusi tutkimus



Otsonoitua öljyä on käytetty menestyksellisesti myös lasten hampaiden juurihoidon yhteydessä. Hiljattain julkaistussa intialaistutkimuksessa oli mukana 60 alaleuan infektoitunutta poskihammasta, jotka jaettiin satunnaisesti kahteen ryhmään. Toisessa ryhmässä juurihoidon jälkeen hampaan juurikanava täytettiin sinkkioksidin ja eugenolin yhdistelmällä, kun toisessa ryhmässä eugenolin sijasta sinkkioksidin kanssa käytettiin otsonoitua öljyä. Lapsia tarkkailtiin säännöllisesti ja heidän lopputarkastuksensa oli 12 kuukauden päästä juurihoidosta. Sinkkioksidi-otsonoitu öljy oli yhdistelmänä parempi, ja sitä saaneissa onnistumisprosentti oli 93,3. Sinkkioksidi-eugenoliyhdistelmällä onnistumisprosentti oli vain 63,3. Tutkijat totesivatkin, että otsonoidun öljyn ja sinkkioksidin yhdistelmää voidaan pitää hyvänä vaihtoehtona täytemateriaaliksi infektoituneisiin hampaisiin.

Linkki PubMed-tietokantaan: http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/24197970

maanantai 17. maaliskuuta 2014

Uusi egyptiläinen tutkimus diabeettisten säärihaavojen hoidosta otsonilla


Tutkimuksessa itsessään oli useita osioita, joissa tutkittiin mm. haavojen sieni-infektioista eristettyjen kantojen herkkyyttä otsonille, ja otsonin mekanismeja. Otsoniterapian näkökulmasta merkittävin oli kliininen osio, jossa 60 potilaan diabeettisiä säärihaavoja hoidettiin otsoniterapialla. Potilaat jaettiin hoitojen perusteella kolmeen ryhmään. 1. ryhmän potilaita hoidettiin antifungaalisilla lääkkeillä sisältäen flukonatsolia 150 mg päivittäin 20 päivän ajan. 2. ryhmän potilaita hoidettiin otsoniterapialla. He saivat otsonia peräsuolihuuhteluna 10 mg:n kerta-annoksina (otsonipitoisuus 50 mg/l, tilavuus 200 ml), sekä paikallisena pussitushoitona, jossa hoidettava jalka suljettiin muoviseen pussiin, jonka sisällä kierrätettiin otsonia tunnin ajan (pitoisuus 60 mg/l). Tämän jälkeen haava vielä käsiteltiin otsonoidulla oliiviöljyllä. Kaikkiaan otsonihoitoa annettiin 20 sessiota. 3. ryhmä oli kontrolliryhmä, jossa potilaat eivät saaneet mitään erityistä hoitoa, vaan ainoastaan normaalia haavanhoitoa, kuten haavan puhdistusta ja siteiden vaihtoa. Potilaiden edistymistä tutkittiin kahden viikon välein kaikkiaan 14 viikkoa. Jo heti ensimmäisessä kontrollissa otsoniterapia osoittautui selvästi parhaaksi ja haavojen pinta-ala oli jo tuolloin otsoniryhmässä pienentynyt yli 20%. 14 viikon hoitojakson päätyttyä, otsoniryhmässä haavat olivat pienentyneet keskimäärin 93,27%, eli 140 cm2:sta aina 9,5 cm2:een. Antifungaalisilla lääkkeillä vastaavien haavojen koko pieneni keskimäärin 37,6% ja pelkällä perushoidolla 26%. Näin ollen otsoniterapia oli tällaisten diabeettisten säärihaavojen hoidossa ylivertainen, mikä ei ollut yllätys, sillä myös aiemmat tutkimukset ovat olleet yhtä rohkaisevia.

Linkki tutkimusartikkeliin: http://www.idb.hr/diabetologia/13no1-1.pdf

keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Tapauskertomus otsoni-autohemoterapian käytöstä epiduraalin hematooman aiheuttaman alaraajahalvauksen hoidossa


Spontaani selkärangan epiduraalin hematooma eli verenpurkauma on harvinainen tilanne. Se näkyy ensiksi äkillisenä kipuna selän alueella ja siihen liittyy sensorisia ja/tai motorisia häiriöitä. Kiinalaiset tutkijat esittivät juuri American Journal of Emergency Medicine –lehdessä tapauksen, jossa tällainen tapaus hoidettiin menestyksellisesti otsoni-autohemoterapialla. 26-vuotias mies saapui ensiapuun neljä tuntia kestäneen äkillisesti alkaneen voimakkaan selkäkivun vuoksi. Hänellä oli heikkoutta molemmissa jaloissa ja sitä seurasi alaraajahalvaus. Kolme päivää aiemmin potilaan selkä oli raskaan nostamisen vuoksi tullut tunnottomaksi. Mitään onnettomuutta tai kaatumista hänelle ei koskaan ollut tapahtunut. Ensiavun magneettikuvaus paljasti epiduraalisen verenpurkauman selkäydinkanavassa T1-T3 nikamien välillä, johon liittyi selkärangan kokoonpainumista. Hänelle suoritettiin pikainen nikamakaaren poistoleikkaus yläselän alueelta. Samalla verenpurkaus poistettiin. Alueella havaittiin verenvuotoa ja verisuonten epämuodostumisia. Alarajojen halvaus ei silti helpottanut, ja huolimatta muutamien refleksien toimivuudesta, T4-nikaman alapuolella tunto ei kohentunut. Koska potilaan toipuminen näytti hankalalta, hänelle suunniteltiin painekammiohappihoitoa, mutta koska sairaalassa ei ollut painekammiota, hänelle päätettiin kokeilla otsoni-autohemoterapiaa. Otsoniterapiaa päätettiin antaa päivittäin kymmenen päivän ajan. Viidentenä päivänä oikeassa sääressä havaittiin lihassupistumista ja myös varpaan koukistaminen onnistui hiukan. Hoitosyklin jälkeen potilas saattoi virtsata ja ulostaa, mutta ei hallinnut niitä. Tämän jälkeen potilaalle päätettiin antaa toinen otsoni-autohemoterapiakuuri, jonka jälkeen hän saattoi säädellä virtsaamistaan ja ulostamistaan. Tuolloin jaloissa oli jo 3/5-voimakkuus normaaliin nähden. Puolen vuoden jälkiseurannan aikana potilas kykeni kävelemään itsenäisesti ja tunnot paranivat yleisesti ottaen normaaleiksi.

Artikkelin tiedot PubMed-tietokannassa osoitteessa:

tiistai 11. maaliskuuta 2014

Uusi egyptiläinen tutkimus rintasyöpään liittyvän lymfedeeman hoidosta otsoniterapialla


Lymfedeema eli imunesteturvotus on sairaustila, jossa lymfajärjestelmän vaurion seurauksena nestettä pääsee kudosten ja solujen väliin aiheuttaen turvotusta. Varsinkin etäpesäkkeitä levittäneiden rintasyöpien hoidossa on tavallista, että osa imusolmukkeista ja imusuonista poistetaan leikkauksella. Samoin säteilytetyt imusolmukkeet voivat vaurioitua, jolloin niiden läpi ei imuneste pääse kulkemaan normaalisti. Tämän vuoksi jäljelle jääneet imusuonet eivät välttämättä kykene kuljettamaan riittävästi imunestettä yläruumiista. Tällöin aiheutuu yleisesti kudoksia turvottava kivulias lymfedeema.

Uudessa tutkimuksessa oli mukana 60 potilasta, jotka jaettiin satunnaisesti kahteen ryhmään. Toista ryhmää hoidettiin otsoniterapialla ja fysikaalisella terapialla, joka käsitteli puristavia vaatteita, kuntouttavia harjoituksia ja ihonhoitoa. Toinen ryhmä sai samaa fysikaalista hoitoa, mutta ei otsoniterapiaa. otsoniryhmässä otsoni annosteltiin peräsuolihuuhteluna aluksi kolmesti viikossa kahden kuukauden ajan ja sen jälkeen vielä kahdesti viikossa kuukauden ajan. Kaikkiaan hoitoja tehtiin siis 32 kappaletta potilasta kohden.

Ihon ja ihonalaiskerroksen paksuus mitattiin Doppler-ultraäänimenetelmällä sekä hoitojen alussa että 12 viikon kuluttua hoitojen aloituksesta. Vaikka molemmissa ryhmissä havaittiin kohenemista, otsonia saaneilla tulokset olivat merkittävästi parempia (p < 0,05). Sekä raajojen nesteen väheneminen että raajojen läpimitan pieneneminen oli otsoniryhmässä selvästi suurempaa. Samoin ihon ja ihonalaiskerroksen paksuudet vähenivät otsoniryhmässä selvästi enemmän.

Tutkijat toteavatkin että otsoniterapia näyttää kliinisesti tehokkaalta keinolta vähentää raajojen tilavuutta sekä ihonalaiskerroksen paksuutta rintasyöpään liittyvässä lymfedeemassa. He suosittelivatkin, että otsonia voisi suositella lisähoidoksi nykyisin yleisesti käytettävien menetelmien rinnalle.

Linkki tutkimukseen: