tiistai 22. huhtikuuta 2014

Vanha artikkeli vuodelta 1931



Silloin tällöin löydän hyvinkin vanhoja otsoniterapioihin liittyviä artikkeleita. Sellainen osui silmiini helmikuun lopulla, kun vierailin terveystieteiden keskuskirjastossa Helsingissä. Kyseinen brittilääkäreiden artikkeli julkaistiin Lancet-lehdessä lokakuussa 1931. Siinä tutkijat olivat käyttäneet sähköpurkauksella paineessa käsiteltyä happea, jonka he epäilivät sisältäneen useita hapen muotoja, kuten oktotsonia (O8), neliatomista happea (O4) ja otsonia (O3). Vaikka hapella todellakin on moniatomisia muotoja, epäilen itse että kyseinen kaasu sisälsi puhtaan hapen lisäksi lähinnä vain otsonia, joka jo tuohon aikaan voitiin todeta ultraviolettispektristä. Virheellisesti he kuitenkin kutsuivat kaasua oktotsoniksi. Tutkijat annostelivat tätä kaasua monin tavoin potilaisiinsa, kuten ulkoisena pussitushoitona, lihaksensisäisenä injektiona, peräsuolihuuhteluna ja otsonoituna juomavetenä – siis menetelminä, jotka ovat yleisesti käytössä tänäkin päivänä. He kuvailivat menestyksellisiä tapauksia, jossa oli menestyksellisesti hoidettu seuraavia tauteja:

-         Laskimoperäistä säärihaavaa paikallisilla otsoni-injektioilla sekä ulkoisella otsonihuuhtelulla.
-         Käden ja hartian kroonista neuriittia eli hermotulehdusta ulkoisella otsonihuuhtella sekä lihaksensisäisillä injektioilla. Kipu katosi täysin kahdessa viikossa.
-         Iskiasta ulkoisella otsonihuuhtelulla sekä paikallisilla injektioilla. Kipu katosi täysin kahdessa päivässä ja jo seuraavana päivänä potilas meni töihin.
-         Kroonista 16-vuotta esiintynyttä Niveltulehdusta (ilmeisesti reumaa) paikallisilla otsonihauteilla, otsoni-injektioilla ja suolihuuhteluilla otsonikaasulla. Kahdessa viikossa potilaan kivut katosivat ja hän saattoi käyttää mankelia päivittäin.
-         Karbunkkelia eli ihonalaispaisetta paikallisilla otsoni-injektioilla. Ennen hoitoja potilas ei kyennyt liikuttamaan niskaansa. Ensimmäisen hoidon jälkeen kivut katosivat ja toisen hoitopäivän jälkeen myös paiseen vuoto loppui ja se parani lopulta itsekseen.

Lisäksi tutkijat mainitsivat hoitaneensa diabeettista kuoliossa olevaa haavaa, joka noin 20 hoidon jälkeen oli normaalin värinen. Samoin tutkimuksen alla oli virtsarakontulehduksen, emätintulehduksen ja leikkaushaavojen hoito. Vaikka tällaisen ikivanhan artikkelin tieteellinen arvo onkin vähäinen, kaikista mainituista oireista on sittemmin saatu lukuisia erinomaisia tuloksia laajoissa ja asiallisesti suoritetussa tutkimuksissa. Siinä mielessä havaitut tulokset eivät varmasti ole olleet sattumaa. Ikävää vain, ettei hoito jo tuolloin saavuttanut suurempaa suosiota.

Kirjastossa vieraillessani kopiokorttini oli unohtunut matkasta, joten tyydyin kuvaamaan artikkelit. Kyseinen artikkeli näkyy siis ohessa noissa kuvissa.



torstai 17. huhtikuuta 2014

Uusi kiinalainen tutkimus otsoni-autohemoterapian käytöstä non-arteriittisen anteriorisen iskeemisen optisen neuropatian (NAION) hoidossa



NAION on yleisin neuropatioihin kuuluva silmäsairaus yli 50-vuotiailla ihmisillä. Uudessa kiinalaistutkimuksessa sitä hoidettiin erään sympaattisen hermosolmun (stellate ganglion) estämisellä, jolla on havaittu olevan suotuisia vaikutuksia pään ja niskan alueen verenkiertoon. Suonensisäinen otsoniterapia edesauttaa myös iskeemisten alueiden verenkiertoa ja hapensaantia, joten se otettiin hoitoprotokollaan mukaan. Tutkimuksen 40 potilaasta kaikkia hoidettiin stellate-hermosolmun estäjällä injektoimalla säännöllisesti puudutusainetta hermosolmun läheisyyteen. Puolet potilaista sai lisäksi otsoni-autohemoterapiaa. Siinä heiltä otettiin 100 ml verta joka käsiteltiin samalla tilavuudella 47 mg/l happi-otsoniseosta, ja näin käsitelty veri infusoitiin takaisin potilaaseen. Tämä toimenpide toistettiin 10 kertaa peräkkäisinä päivinä, jonka jälkeen potilaat analysoitiin Molemmissa ryhmissä potilaiden näöntarkkuus koheni selvästi ja näkökenttä laajeni. Otsonia saaneille koheneminen oli kuitenkin selvästi parempaa. Pelkkä hermosolmun esto nosti näöntarkkuuden 0,13:sta aina 0,28:aan, kun otsonia saaneilla se nousi aina 0,42:een. Näkökenttä laajeni hermosolmun estämisellä 20 %:sta aina 45 %:iin, kun otsonia saaneilla se nousi aina 57 %:iin. Tutkijat totesivatkin, että stellate-hermosolmun estäminen yhdessä otsoni-autohemoterapian kanssa oli hyvin tehokas hoito ja se lisäsi dramaattisesti potilaiden näkökykyä. Toki tutkimus oli vasta alustava, joten he ehdottivat laajempia tutkimuksia varmistamaan nämä tulokset.

lauantai 12. huhtikuuta 2014

Otsonoidut öljyt ruusufinnin hoidossa

Taas tänään sain kyselyn ruusufinnin hoidosta otsonoidulla öljyllä. Koska aiheesta on tullut jo niin paljon kyselyitä, päätin vastata myös tänne, jotta mahdollisesti joku muukin saa kaipaamaansa tietoa. Ruusufinnin aiheuttaja on viime vuosiin asti ollut mysteeri. Jokin aika sitten eräs tutkimusryhmä esitti hypoteesiin, että sen aiheuttaja olisi ihopunkin suolessa elävä bakteeri. On totta, että jotkin ovat saaneet antibiooteista apua ruusufinniin. Tämä viittaa selvästi bakteeri-infektioon. Läheskään kaikille antibiooteista ei ole apua, mikä selittyisi hyvin sillä, ettei mikään aine tehoa, ellei se pääse kosketuksiin bakteerin kanssa. Siellä punkin suolessahan bakteerit ovat turvassa, ja antibiootit tehoavat niihin vasta kun ne vapautuvat sieltä. Siksi tämä punkin suolistobakteeriteoria tuntuu minusta hyvin järkeenkäyväksi ruusufinnin aiheuttajaksi.

Otsonoiduilla öljyillä on saatu erinomaisia tuloksia ruusufinnin hoidossa. Öljyn antimikrobiset ominaisuudet tehoavat bakteereihin hyvin. Lisäksi öljyt lisäävät kasvutekijöiden tuotantoa ja tehostavat ihon antioksidanttijärjestelmää. Nämä ominaisuudet tehostavat ihon uusiutumista ja auttavat sitä pysymään nuorempana. Kaikkein vahvimmat öljyt ovat antimikrobisilta ominaisuuksiltaan parhaita, mutta normaalivahvuiset uusivat ihoa ja tehostavat antioksidanttijärjestelmää parhaiten. Koska normaalivahvuinenkin öljy on ehdottomasti riittävän antimikrobista, se on kaikkein suositeltavinta ruusufinnin hoitoon. Öljyä sisältävät kosmeettiset voiteet voivat päiväsaikaan olla mukavimpia, sillä niiden haju on mieto ja ne imeytyvät nopeasti jättämättä iholle rasvaista pintaa. Yöksi sen sijaan kannattaa käyttää otsonoitua öljyä. Yleisesti tuotteita käytetään ulkoisesti kahdesti päivässä, joskin useamminkin niitä toki voi sivellä.

Usein ihossa havaitaan suotuisia muutoksia jo muutaman päivän käytön jälkeen. Ruusufinnin lopullinen paraneminen on kuitenkin arvoitus, sillä en tiedä, miten otsonoidut tuotteet vaikuttavat itse ihopunkkien esiintymiseen. On mahdollista, että nekin kärsivät ja lopulta myös niistä päästään eroon. Joka tapauksessa otsonoiduilla öljyillä saadaan iho uusiutumaan tehokkaammin ja bakteerit tapettua heti kun ne vapautuvat punkkien suolesta. Näin ollen otsonoitujen tuotteiden säännöllisellä käytöllä ruusufinni pysynee kurissa. Lopullista paranemista en lupaa, mutta pidän sitäkin mahdollisena. Kokemuksia otetaan mielihyvin vastaan.

Otsoitu oliiviöljy on öljyistä vanhin ja monin paikoin myös tunnetuin. Silti varsinkin otsonoidulla seesamiöljyllä tulokset ovat alustavissa eläinkokeissa olleet kaikkein parhaita. Auringonkukkaöljy muistuttaa rasvahappokoostumukseltaan paljon seesamiöljyä, ja siitäkin on lukuisia positiivisia tutkimuksia. Koska seesamiöljy on nykytiedon mukaan ainakin hieman parempaa, en pidä molempia tuotannossa, vaan juuri normaalivahvuinen otsonoitu seesamiöljy kuuluu White Swanin tuotevalikoimaan. Molemmat öljyt muuttuvat ikävän tahmeiksi kun niitä otsonoi vahvoiksi. Samoin niiden säilyvyys ei ole aivan otsonoidun oliiviöljyn luokkaa. Normaalivahvuisina tuotteina ne ovat kuitenkin hyviä ja hajultaan miedompia kuin epämiellyttävän tuoksuinen otsonoitu oliiviöljy. Toki otsonoitu oliiviöljy pysyy edelleen tuotannossa kolmena eri vahvuutena. Päiväsaikaan ruusufinnia on ikävä hoitaa otsonoiduilla öljyillä, sillä ne jättävät ihon rasvaiseksi ja niiden haju on epämiellyttävä. Tällaisiin tarkoituksiin on olemassa kosmeettisia voiteita, joista varsinkin White Swanin otsonoitua sheavoita sisältävä kosteusvoide on erinomainen vaihtoehto vaikka jatkuvaan käyttöön. Kaikkia tuotteita myydään 50 ml pumppupulloissa, ja niitä on saatavilla mm. verkkokaupasta. Toki niitä voi kysellä suoraan minultakin vaikkapa sähköpostitse miika.sallinen@gmail.com.

Vielä varoituksen sana ennen kuin tilaat näitä öljyjä. Vahvaa ja varsinkaan supervahvaa öljyä (jota en uudessa yrityksessäni edes halunnut enää valmistaa) ei ole suunniteltu kasvojen hoitoon. Ne ovat joskus aiheuttaneet punoitusta, kihelmöintiä ja jopa vakavaa poltetta. Nämä sivuvaikutukset ovat harvinaisia, ja joillekin ko. tuotteet ovat sopineet. Silti erityisesti supervahva öljy sisältää enemmän happoja ja aldehydejä, jotka vaimentavat mm. ihoa uusivia ominaisuuksia, ja siten se ei ole edes tehokkainta.  Normaalivahvuinen öljy onkin kaikkein suositeltavin ruusufinnin hoitoon. Se on riittävän antimikrobinen ja sen ihoa uusivat ominaisuudet ovat parhaat. Käyttömukavuudeltaankin se on parempaa kuin vahvemmat versiot. Oma suosikkini on otsonoitu seesamiöljy, muttei oliiviöljykään huono vaihtoehto ole.


Verkkokauppa löytyy tuolta:

maanantai 7. huhtikuuta 2014

Uusi tutkimus otsonoidun oliiviöljyn vaikutuksista Candida-suvun hiivasieniin



Jatketaan otsonoiduista öljyistä tehdyillä tutkimuksilla. Hiljattain julkaistussa iranilaistutkimuksessa testattiin otsonoidun oliiviöljyn antimikrobisia vaikutuksia erilaisiin Candida-suvun hiivasieniin. Näitä sieniä voi löytyä mm. emättimestä, suolistosta kuin myös iholta, ja ne aiheuttavat kiusallisia oireita. Otsonoitu öljy tehosi kaikkiin tutkittuihin sieniin, joita olivat Candida albicans, Candida krusei ja Candida glabrata. Näistä C. krusei oli herkin, mutta muidenkin kasvu väheni, kun öljyn pitoisuus oli vähintään 233 mg/ml. Vaikka artikkelissa oli viitattu öljyjen analysointiin, siinä ei silti ollut tarkkoja tietoja käytetystä otsonoidusta oliiviöljystä. Artikkelissa kuitenkin mainittiin, että öljy oli geelimäistä, mikä viittaa vähintään keskivahvaan tuotteeseen. Koska näitä öljyjä voidaan käyttää sellaisenaankin iholle, ja hieman heikommin otsonoituina myös herkille limakalvoille, öljyt olisivat tämänkin tutkimuksen mukaan tehokkaita lääkkeitä erilaisiin sieni-infektioihin. Aiheesta on jo lukuisia kliinisiä tutkimuksia, joten siinä mielessä tutkimuksen johtopäätös ainoastaan varmentaa aiempia havaintoja. Tutkimuksessa testattiin myös Klotrimatsoli-sienilääkettä, joka vähensi sienikasvua jo paljon pienemmissä pitoisuuksissa. Klotrimatsolia ei kuitenkaan voi käyttää puhtaana aineena, joten tässä mielessä sitä ei voi pitää parempana. Lisäksi useiden sienilääkkeiden vaikutus perustuu ainoastaan niiden sienikasvua hidastaviin ominaisuuksiin. Otsonoidut öljyt tehostavat myös kudosten uusiutumista ja antioksidanttijärjestelmää, jolloin ne hoitavien ominaisuuksien lisäksi myös ennaltaehkäisevät ihon vanhenemista. Tätä tavalliset antimikrobiset lääkkeet eivät tee.