sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

2165 potilaan laaja tutkimus otsonoidun auringonkukkaöljyn käytöstä jalkasienen hoidossa

Miika Sallinen 22.1.2010

Otsonoidun auringonkukkaöljyn tehosta jalkasienen hoitoon on ilmestynyt hyvin laaja tutkimus. Itse asiassa kyseinen tutkimus ilmestyi jo pari vuotta sitten International Journal of Ozone Therapy -lehdessä. Kyseisen lehden aiemmat numerot saa vapaasti lehden sivuilta, ja siksi en kyseistä julkaisua ole tullut tilanneeksi. Uudempien numeroiden kohdalla tilanne on toinen, ja siksi sainkin artikkelin käsiini vasta äskettäin.

Otsonoitua auringonkukkaöljyä on jo aiemmin tutkittu jalkasienen hoidossa, ja tulokset ovat olleet vastaavia kuin ketokonatsoli-sienilääkkeellä (Menéndez ym. 2002). Kyseessä tutkimuksessa potilasmäärä oli varsin rajoittunut käsittäen sata potilasta molemmissa hoitoryhmissä. Toki tuollakin potilasmäärälläkin saadaan tehtyä luotettava tutkimus, joten otsonoidun öljyn tehoja ei sovi kyseenalaistaa. Sen sijaan otos oli varsin pieni, jotta voitaisiin määritellä myös aineen mahdolliset haittavaikutukset. Tämän vuoksi osittain samat tutkijat päättivät tehdä huomattavasti laajemman uuden tutkimuksen.

Tutkimus (Menéndez ym. 2008) oli avoin IV-vaiheen tutkimus, joka kesti kolme vuotta. Sen tarkoituksena oli tutkia juuri otsonoidun auringonkukkaöljyn (kauppanimi Oleozon®) mahdollisia sivuvaikutuksia sekä sen tehokkuutta kliinisessä rutiinikäytössä. Tutkimus suoritettiin Kuubassa neljässä eri sairaalassa, ja sitä valvoivat tutkijat niin Kuuban otsonitutkimuskeskuksesta kuin Anconan yliopistosta Italiasta.

Tutkimukseen osallistui kaikkiaan 2596 potilasta, mutta vain 2165 kävi hoidot säännöllisesti läpi loppuun asti kaikkine tarkastuksineen. Ennen hoitoja potilaan analysoitiin tarkasti. Heiltä tutkittiin oireet, kuten märkiminen, hilseily, halkeilu, punoitus, rakkulat ja/tai kihelmöinti siltä iho-alueelta, jossa jalkasientä oli. Potilaat olivat yli 15-vuotiaita. He eivät olleet saaneet lääkitystä tai ainakin ennen tutkimuksen alkua he eivät viiteen päivään olleet saaneet mitään paikallista tai systemaattista lääkitystä. Potilailla oli ollut jalkasientä keskimäärin 60 kuukautta ja uusiutumisia oli keskimäärin viidesti vuodessa. Useimmilla iho-oireet olivat sääressä, mutta lähes puolella potilaista myös jalkapohjissa.

Potilaiden jalkasientä hoidettiin Oleozonilla kahdesti päivässä kuuden viikon ajan. Sivuvaikutukset määriteltiin neljälle tasolle seuraavasti:
  • Lievä: Sivuvaikutus ei vaikuta potilaan normaaleihin rutiineihin, eikä mitään lääkitystä tarvita.
  • Kohtalainen: Sivuvaikutus haittasi potilaan normaalia elämää ja vaati erityishoitoa, mutta ei kuitenkaan muodostanut riskiä potilaan terveydelle.
  • Vakava: Sivuvaikutus haittasi merkittävästi normaaleja toimintoja, mutta ei ollut hengenvaarallinen. Sairaalahoito kuitenkin välttämätöntä.
  • Hyvin vakava, mikäli sivuvaikutus oli potentiaalisesti henkeä vaarantava tai myötävaikutti potilaan kuolemaan.
Lisäksi havaituista sivuvaikutuksista analysoitiin mahdollisuus, oliko se aiheutunut Oleozonista. Tämä oli niinikään neliportaisella asteikolla: Ehdottoman varmasti, todennäköisesti, mahdollisesti ja epätodennäköisesti.

Hoidon tehokkuutta analysoitiin eri jalkasienityypeistä erikseen. Kliiniseksi paranemiseksi katsottiin kaikkien ulkoisten iho-oireiden katoaminen, jonka vuoksi mykologista tarkastelua ei tehty. Mikäli potilas ei ollut kliinisesti parantunut kuuden viikon kuluttua tai hän yhä jatkoi hoitoja, tapaus luokiteltiin epäonnistuneeksi.

Potilaat tarkastettiin kahden viikon välein. Jos jotain sivuvaikutusta ilmeni, tuli potilaan informoida lääkäriä välittömästi, jotta voitaisiin luotettavasti määritellä sivuvaikutuksen vakavuusaste ja sen syy-seuraussuhteet. Hoitojakson päätyttyä kukin potilas tarkastettiin vielä kuuden viikon kuluttua mahdollisten uusiutumisten varalta.

Hoitotulokset olivat erittäin hyviä. 2165 potilaasta, jotka kävivät hoitojakson loppuun, kaikkiaan 2007 eli 92,7 % määriteltiin parantuneeksi. Loput 158 potilasta, eli 7,3 %, ei parantunut. Kokonaisuudessaan teho ei liene aivan näin hyvä, sillä tarkastelun ulkopuolelle jäin kaikkiaan 431 potilasta, jotka syystä tai toisesta eivät päässeet kaikkiin tarkastuksiin. Vaikka heidät kaikki laskettaisiin epäonnistuneiksi tapauksiksi, hoidon tehokkuus olisi joka tapauksessa 77,3 %, mitä voidaan sitäkin pitää erinomaisena tuloksena tämäntyyppiseen jalkasilsaan.

Sivuvaikutukset olivat äärimmäisen harvinaisia. Niitä esiintyi ainoastaan kuudella potilaalla. Neljä potilasta tunsi ihossaan poltetta. Yksi potilas tunsi ihossaan sekä poltetta että kihelmöintiä. Viimeinen sivuvaikutuksia kokeneista potilaista koki sekä poltetta että ihon punoitusta. Asteikolla lievästä hyvin vakavaan kaikki oireet luokiteltiin lieviksi. Ihon poltteet määriteltiin ehdottoman varmoiksi tapauksiksi ja punoitus- ja kihelmöintitapauksia pidettiin todennäköisesti Oleozonin aiheuttamina.

Oleozon tehosi eri jalkasienityyppeihin eri tavalla, joskin se oli kaikkiin tehokas. Hilseilevää jalkasientä sairasti 1085 potilasta, joista lähes kaikki (97,9 %) parani. Rakkulaista jalkasientä oli 130 potilaalla, joista 85 eli 65,4 % parani. Märkää jalkasientä oli 690 potilaalla, joista 655 eli 94,9 % parani. Sekatyyppistä jalkasientä sairasti loput 260 potilasta, joista 205 eli 78,8 % parani. Erityisen tehokasta Oleozon oli siis hilseileviin ja märkiin jalkasienityyppeihin. Teho ei ollut myöskään lyhytaikaista, sillä yhtään uusiutumista ei ollut tapahtunut kuuden viikon jälkeen suoritetuissa jälkitarkastuksissa.

Hoidetut potilaat olivat kroonikkoja, joilla saattoi jalassaan olla useitakin eri taudinaiheuttajia. Yleensä tällaisia potilaita hoidetaan paikallisten lääkeaineiden lisäksi myös sisäisillä lääkkeillä. Mikäli jalassa on tulehdus, tarvitaan joskus myös tulehduslääkkeitä. Nämä lääkkeet aiheuttavat usein monenlaisia sivuvaikutuksia, kuten rasittavat ruoansulatuskanavia, aiheuttavat päänsärkyä ja eriasteisia maksamyrkytyksiä monen muun ohella. Oleozon tehosi ulkoisesti kaikkiin taudinaiheuttajiin mukaan lukien bakteerit ja sienet sekä toimi samalla myös tulehdusta hoitavana lääkkeenä. Hinnaltaan se oli myös ylivertaisen edullista. Tämän vuoksi tutkijat itsekin luonnehtivat sitä parhaaksi vaihtoehdoksi jalkasienen hoitoon.

Kokonaisuudessaan hoitomuoto oli erittäin tehokas, edullinen ja lähes sivuvaikutukseton. Ihon poltteen tunne muutamilla potilailla johtui todennäköisesti Oleozonista syntyvistä aktiivisista aineenvaihduntatuotteista, kuten aldehydeistä, karboksyylihapoista, otsonideista ja hydroperoksideista. Suomessa Oleozonia ei ole saatavilla, mutta esimerkiksi White Swanin  normaali otsonoitu seesamiöljy on vahvuudeltaan ja rasvahappokoostumukseltaan hyvin lähellä. Myös normaali otsonoitu oliiviöljy on ainakin antimikrobisilta ominaisuuksiltaan tutkitusti varsin vastaavaa Oleozonin kanssa (Ks. esim. Díaz ym. 2006). Omista otsonoiduista öljyistä normaalivahvuiset vastaavat Oleozonia, mutta jalkasieneen uskaltaa käyttää myös vahvaa otsonoitua oliiviöljyä. Vahvempien öljyjen kohdalla lievät sivuvaikutukset, kuten polte ja kihelmöinti ovat todennäköisempiä, joskin kokemusperäisesti voin todeta, etteivät ne silloinkaan ole tavallisia. Antimikrobisilta ominaisuuksiltaan vahva on kuitenkin tehokkaampaa, ja siksi ne tehoavat jalkasieneen todennäköisesti jopa Oleozonia paremmin.

Viitteet

Díaz, Maritza F; Rebeca Hernández; Goitybell Martínez; Genny Vidal; Magali Gómez; Harold Fernández & Rafael Garcés, Comparative Study of Ozonized Olive Oil and Ozonized Sunflower Oil. Journal of the Brazilian Chemical Society 17(2): 403-407, 2006. Full text PDF

Menéndez, S.; L. Falcón; D. R. Simón & N. Landa, Efficacy of ozonized sunflower oil in the treatment of tinea pedis. Mycoses 45: 329-332, 2002.Abstract

Menéndez, S.; L. Re; L. Falcón; M. B. Agorte; I. Méndez; D. Fernández; B. Elías-Calle & M. Valero, Safety of Topical Oleozon in the Treatment of Tinea Pedis: Phase IV Clinical Trial. International Journal of Ozone Therapy 7(1): 55-59, 2008. Summary

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Kynsisienen hoito otsonoidulla öljyllä hämmästyttävin tuloksin: uusi tutkimus

Miika Sallinen 24.7.2010

Kynsisieni on käsien ja erityisesti jalkojen kynsien sienisairaus. Sen aiheuttajia ovat enimmäkseen silsasienet, mutta joskus myös hiivat tai homeet. Kynsisieni ei tautina ole vaarallinen, joskin se voi joskus toimia infektioporttina muualle elimistöön. Vaivasta on toki kosmeettista haittaa, mutta se voi olla myös ärsyttävä tai kivulias ja jopa haitata normaalia työntekoa.

Kynsisienen hoito on myös ongelmallista. Useat sienet ovat vastustuskykyisiä lääkitykselle. Osa oireista ei parane kuukausien tai jopa vuosienkaan hoidon jälkeen. Silloinkin kun ne saadaan parannettua, uusiutumiset ovat tavallisia. Tyypillisesti paikallisesti annettavat hoidot ovat olleet melko heikkotehoisia. Sisäisesti nautitut antimykoottiset lääkkeet ovat lisänneet hoitojen tehoa, mutta vastaavasti niiden hinta on hyvin kallis. Vaikka monet potilaat saadaankin parannettua pitkäksi aikaa, jopa 25%:lla tauti pysyy ongelmallisena. Tavallisiin kynsisieniin käytettävissä lääkkeissä on ongelmia. Imidatsolin johdannaiset (Ketokonatsoli, Itrakonatsoli ja Flukonatsoli) ovat hyvin kalliita, kuten myös Terbinafiini. Griseovulvin on halvempi, mutta edes kohtalaisen tehon saavuttaminen vaatii hyvin pitkää – yli puolen vuoden kuuria. Lisäksi lääkitykseen liittyy usein sivuvaikutuksia ja kontraindikaatioita esimerkiksi raskaana oleville ja alkoholisteille.

Otsonoiduilla öljyillä on havaittu oleva vahvoja germisideja vaikutuksia. Jo vuonna 1934 japanilainen Taichi Harada havainnollisti otsonoidun oliiviöljyn tehon erilaisia sieniä vastaan. Sen jälkeen vastaavia tuloksia on tehty eri puolilla maailmaa niin otsonoidun oliiviöljyn (Geweely 2006) kuin otsonoidun auringonkukkaöljynkin osalta (Rodrigues ym. 2004). Ominaisuuksiltaan molemmat öljyt on todettu vastaaviksi (Díaz ym. 2006). Erityisesti jalkasienen hoidosta on jo saatu erinomaisia kliinisiä hoitotuloksia jo suurillakin potilasmäärillä ilman oleellisia sivuvaikutuksia (Menéndez ym. 2002, Menéndez ym. 2008). 

Myös kynsisieneen otsonoidut öljyt ovat tehonneet hyvin. Jo vuonna 1998 kuubalainen tutkimusryhmä (Falcón ym. 1998) raportoi muiden ihotautien ohella hoitaneensa kynsisientä menestyksellisesti otsonoidulla auringonkukkaöljyllä. Potilaat sivelivät ulkoisesti otsonoitua auringonkukkaöljyä kynteensä kahdesti päivässä kolmen kuukauden ajan. Hoitojakson jälkeen sadasta potilaasta 69 luokiteltiin parantuneeksi ja loput 31 merkittävästi kohentuneeksi. Tulos oli huomattavasti parempi kuin Tolnaftaatti-liuoksella hoidettu kontrolliryhmä, jossa sadasta potilaasta yksikään ei parantunut, ja ainoastaan 25 koheni.

Tuo tutkimus on kuitenkin julkaistu melko vähäpätöisessä espanjankielisessä kuubalaisjulkaisussa, eikä sen tulokset koskaan saavuttaneet kansainvälistä huomiota. Tilanne parani huomattavasti aivan äskettäin, kun osittain sama tutkimusryhmä teki huomattavasti laajemman ja perusteellisemman tutkimuksen, joka julkaistaan arvostetun Mycoses-lehden seuraavassa numerossa. Artikkelin verkkoversio on jo saatavilla, joten saatan käsitellä tutkimusta jo nyt.

Tutkimus (Menéndez ym. 2010) käsitti yhteensä 400 potilasta. Potilaiksi valittiin tavallisia kynsisienestä kärsiviä ihmisiä ikähaitariltaan 21-70 vuotta. Keski-ikä oli 35 vuotta, ja 80% oli miehiä. Mitään vakavia sairauksia, merkittäviä lääkityksiä tai raskautta ei saanut olla. Useimpia potilaista oli aiemmin hoidettu antimykoottisilla lääkkeillä ilman menestystä. Potilaat jaettiin kahteen 200 hengen ryhmään. Tutkimusryhmän potilaat hoitivat kynsiään paikallisesti sivelemällä yhden tipan otsonoitua auringonkukkaöljyä (Oleozon®) jokaiseen sairaaseen kynteen kahdesti päivässä. Kontrolliryhmän potilaat hoitivat itseään samalla tavoin 2% ketokonatsolivoiteella. Potilaita suositeltiin viilaamaan kynttä aina vaurioitumattomaan syvyyteen asti ja sen jälkeen lääkitsemään sitä pienen hieronnan kanssa.

Koska potilaat hoitivat itse itseään ja vertailussa oli tunnettu lääke, täydellinen kaksoissokkoutus oli mahdoton toteuttaa. Tutkimus oli kuitenkin sokkoutettu lääkärin osalta, sillä tulokset analysoineet lääkärit eivät tienneet, mitä hoitoa kukin potilas oli saanut. Potilas määriteltiin parantuneeksi, mikäli kynteen oli palannut normaali väri, paksuus ja kasvu sekä negatiivinen tulos mykologisesta tutkimuksesta (sekä viljely että mikroskooppitutkimus). Kohentuneen arvion saivat potilaat, joilla kynsissä havaittiin osittaista korjautumista sekä oireiden vähenemistä (syyhy, kipu, tulehdus tai punoitus), mutta mykologinen tulos säilyi positiivisena. Mikäli muutosta ei havaittu, tulos luokiteltiin samaksi, ja jos oireet pahenivat, tulos oli huonontunut. Tulokset arvioitiin kuukausittaisissa tarkastuksissa.

Tulokset olivat erittäin hyviä. Ensimmäisen kuukauden jälkeen Oleozonilla parantuneita oli 32 potilasta (16%), toisen kuukauden jälkeen 44 potilasta lisää (22%) ja kolmannen kuukauden jälkeen 105 lisää (52,5)%. Kaikkiaan kolmen kuukauden kuluttua parantuneita oli siis 181 potilasta, joka on 90,5% koko joukosta. Loput 9,5% kohenivat hekin, ja epäonnistumisia ei havaittu yhdessäkään kynnessä.

Ketokonatsolia saaneilla tulokset olivat normaaleja. Ensimmäisen ja toisen kuukauden jälkeen yksikään ei ollut parantunut. Vasta kolmen kuukauden jälkeen 27 potilasta (13,5%) oli parantunut ja 55 potilasta (27,5%) oli kohentunut. Loput 118 potilasta (59%) pysyi ennallaan. Silti tässäkään ryhmässä yhdenkään potilaan tulos ei huonontunut. Tulokset molempien ryhmien osalta on havainnollistettu kaaviossa 1.
Eri lopputuloksen saaneiden prosenttiosuudet molemmissa ryhmissä kolmen kuukauden hoitojen jälkeen
Kaavio 1. Eri lopputuloksen saaneiden prosenttiosuudet molemmissa ryhmissä kolmen kuukauden hoitojen jälkeen (Menéndez ym. 2010)

Kolmen kuukauden hoitojen jälkeen sairaiden kynsien väri, kasvu ja paksuus normalisoitui paljon nopeammin Oleozonia saaneilla kuin kontrolliryhmällä ja ero oli tilastollisesti hyvin merkittävä (p < 0,00001). Oleozonia saaneet myös paranivat paljon nopeammin ja suuremmalla prosenttiosuudella ja tämäkin oli tilastollisesti hyvin merkittävää (p < 0,00001). Tilastotieteeseen perehtymättömille kerron, että noin alhainen p:n arvo tarkoittaa, että mahdollisuus tällaisen tuloksen ilmestymiseen sattumalta olisi yksi 10000:sta, eli mistään sattumasta ei voinut olla kysymys. Näin huomattavat tulokset ovat lääketieteen alalla erittäin harvinaisia. Nyt tutkittavaa lääkettä ei verrattu edes lumelääkkeeseen, vaan käypään ja tehokkaaksi osoitettuun hoitoon, mutta siitä huolimatta se mielettömän paljon parempi.

Eikä tässä vielä kaikki! Tutkimuksessa oli mukana vuoden kestävä jälkiseuranta. Vuoden päästä ainoastaan viidellä Oleozonilla parannetuista potilaista tauti oli uusiutunut, mikä vastaa 2,8 kaikista parantuneista. Ketokonatsolilla hoidetuista tauti uusiutui kymmenellä potilaalla, mikä on peräti 37% kaikista parantuneista. Uusiutumisriski näyttää otsonoidulla öljyllä hoidettaessa olevan jopa yli kymmenen kertaa pienempi kuin Ketokonatsolilla.

Näin hyvät tulokset olivat yllätys jopa minulle, joka kuitenkin törmään jatkuvasti monen ihmeellisiin paranemistapauksiin niin kotimaan klinikoilla kuin lukiessani kansainvälisiä tutkimuksia. Tulokset olivat selvästi parempia kuin edellisessä tutkimuksessa (Falcón ym. 1998), jossa 69% parani kolmessa kuukaudessa. Tässä tutkimuksessa potilaita oli kuitenkin neuvottu omatoimisesti viilaamaan kynsiä hoitojen ohella, joka todennäköisesti selittää parantuneet tulokset.

Yllättäviä nämä tulokset olivat myös siksi, että myönnän Suomessa saatujen kokemusten olevan kehnompia. Monet ihmiset ovat kehuneet minulle saaneensa apua kynsisieneen, mutta monet myös kertovat, ettei lopullista paranemista ole silti tullut. Epäilisin, että niissä tapauksissa hoito ei sittenkään ole ollut riittävä. Otsonoitua öljyä on syytä käyttää kahdesti päivässä tai jopa useammin. Kuurin on myös oltava riittävän pitkä. Tässäkään tutkimuksessa kuukaudessa ei parantunut kuin 16% potilaista ja valtaosa alkoi parantua vasta kahden kuukauden hoitojen jälkeen. Jos siis haluatte päästä kynsisienestä eroon otsonoidun öljyn avulla, varautukaa siis antamaan hoitoa vähintään kahdesti päivässä tuon kolmen kuukauden ajan, ja hoitakaa kynttä myös viilaamalla sitä säännöllisesti.

Otsonoitu öljy on varmasti kustannustehokas tapa hoitaa kynsisientä. 50 ml purkin hinta on noin 20 euroa, ja puhtaana rasvana se on hyvin riittoisaa. Hinta on naurettavan pieni, jos sitä vertaa esimerkiksi sisäisesti nautittaviin sienilääkkeisiin, joiden teho ei useissa tapauksissa ole läheskään vastaava.

Tähän blogikirjoitukseen liittyvä huomautus

Tutkimuksessa käytetty öljy oli Oleozon-kauppanimellä tunnettu otsonoitu auringonkukkaöljy, joka vahvuutensa puolesta on ollut esikuvana yritykseni normaalivahvuiselle oliivi- ja seesamiöljylle. Näistä seesamiöljy on rakenteensa puolesta hyvin lähellä auringonkukkaöljyä, joten siinä mielessä normaali otsonoitu seesamiöljy on lähinnä tutkimuksen tuotetta. Siitä huolimatta suosikini kynnen hoitoon suosikkini olisi vahvasti otsonoitu oliiviöljy, joka sieniä tappavien ominaisuuksien perusteella olisi parempaa, vaikkei yleiseen ihonhoitoon yhtä hyvä tavallisesti olekaan.

Viitteet

Díaz, Maritza F; Rebeca Hernández; Goitybell Martínez; Genny Vidal; Magali Gómez; Harold Fernández & Rafael Garcés, Comparative Study of Ozonized Olive Oil and Ozonized Sunflower Oil. Journal of the Brazilian Chemical Society 17(2): 403-407, 2006. Full text PDF

Falcón, Leopoldina; Silvia Menéndez; Ramón Daniel; Enrique Garbayo; Sonia Moya & Marlene Abreu, Aceite ozonizado en Dermatología. Experiencia de 9 años. Revista CENIC Ciencias Biológicas 29: 192-195, 1998. 

Geweely, Neveen S. I., Antifungal Activity of Ozonized Olive Oil (Oleozone). International Journal of Agriculture & Biology 8(5): 670-675, 2006. Full text PDF

Harada, Taichi, Olive oil ozonide and its fungicidal quality. Bulletin of the Chemical Society of Japan 9: 192-197, 1934. Full text PDF

Menéndez, S.; L. Falcón; D. R. Simón & N. Landa, Efficacy of ozonized sunflower oil in the treatment of tinea pedis. Mycoses 45: 329-332, 2002.Abstract

Menéndez, S.; L. Re; L. Falcón; M. B. Agorte; I. Méndez; D. Fernández; B. Elías-Calle & M. Valero, Safety of Topical Oleozon in the Treatment of Tinea Pedis: Phase IV Clinical Trial. International Journal of Ozone Therapy 7(1): 55-59, 2008. 

Menéndez, Silvia; Leopoldina Falcón & Yordana Maqueira, Therapeutic efficacy of topical OLEOZON® in patients suffering from onychomychosis. Mycoses [In Press 2010, E-pub ahead of print] Abstract

Rodrigues, Kamila Leite; Claudia Catellani Cardoso; Lucelia Regina Caputo; Jose Carlos Tavares Carvalho; Joao Evangelista Fiorini & Jose Mauricio Schneedorf, Cicatrizing and antimicrobial properties of an ozonized oil from sunflower seeds. Inflammopharmacology 12: 261-270, 2004. Abstract

keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

Kosmeettinen otsonivoide lisäsi ihon suojausta UV-säteilyä vastaan eläinkokeissa

Miika Sallinen 18.6.2011

Tätä artikkelia en varmaankaan olisi kirjoittanut ilman sen ajankohtaisuutta. Melko hiljattain nimittäin ilmestyi Grasas y Aceites -lehdessä artikkeli (Sánchez ym. 2011), jossa oli tutkittu otsonoidun kosmeettisen valmisteen suojausvaikutusta ennen kaikkea UV-säteilyä vastaan. Juuri tällä hetkellä ulkona on sen verran lämmintä ja aurinkoista, että se tekee aiheesta hyvin ajankohtaisen.

Tutkimus oli eläinkoe, jossa Tarkoituksena oli tutkia UVB-säteilyn vaikutuksia rottien ihoon ja ennen kaikkea sitä, suojaako kosmeettinen otsonivalmiste UVB-säteilyn aiheuttamilta vaurioilta. UVB on sitä auringon ultraviolettisäteilyä, joka aiheuttaa auringonpolttamia. Sen aallonpituus on 290-315 nanometriä. Kyseinen säteilylaji liittyy otsoniin siinäkin mielessä, että yläilmakehän otsonikerros estää juuri tämän säteilyn pääsyä maanpinnalle.

UV-säteily aiheuttaa iholla niin sanottujen reaktiivisten happiyhdisteiden syntymistä. Nämä yhdisteet taas aiheuttavat monenlaisia vaurioita lähtien ihon vanhenemisesta aina esineoplastisiin ja neoplastisiin muutoksiin. Siis muutoksiin, jotka voivat johtaa tai jopa johtavat syövän syntyyn. Sinällään reaktiiviset happiyhdisteet eivät ole mitään kummajaisia. Ne ovat elimistölle välttämättömiä yhdisteitä, joita kehoa käyttää mm. tehdessään rasvaliukoisista vierasaineista vesiliukoisia ja täten virtsan mukana poistuvia. Samoin reaktiivisia happiyhdisteitä tarvitaan esimerkiksi tappamaan erilaisia taudinaiheuttajia. Onkin arvioitu, että normaalin terveen 70-kiloisen henkilön keho tuottaa pelkästään superoksidiradikaaleja jopa viisi grammaa vuorokaudessa.

Myös otsoni on reaktiivinen happiyhdiste. Teoriassa siis sekin on haitallinen. Käytännössä haitallisuus kuitenkin riippuu siitä, kykeneekö keho eliminoimaan reaktiivisten happiyhdisteiden haitat. Tähän eliminointiin keho käyttää antioksidantteja, joista osaa se tuottaa itse ja osa tulee ravinnon mukana. Reaktiivisten happiyhdisteiden eli oksidanttien kokonaismäärä ei siis itsessään vielä indikoi vaurioita. Paljon tärkeämpi tekijä on antioksidanttien ja oksidanttien keskinäinen suhde. Mikäli antioksidanttisuojaus on puutteellinen, riittää pienikin määrä oksidantteja aiheuttamaan vaurioita. Mikäli suojaus on kunnossa, suurikaan oksidanttimäärä ei aiheuta sanottavia muutoksia. Esimerkiksi otsoni ei suurinakaan pitoisuuksina vaurioita verta, jonka plasmassa on suuri määrä antioksidantteja. Sen sijaan pienikin otsonipitoisuus vaurioittaa keuhkoja, joiden hyvin ohuilla limakalvoilla antioksidanttisuojaus on vähäinen.

Otsoniterapioiden eräs tärkeimmistä vaikutusmekanismeista onkin sen kyky tehostaa antioksidanttisuojausta. Tärkein kehon tuottama entsymaattinen antioksidantti on superoksididismutaasi eli lyhyemmin SOD. Se muuttaa katalaasin kanssa vaaralliset superoksidiradikaalit tavalliseksi hapeksi, joka on elimistölle jopa välttämätöntä. Tämä mekanismi havaittiin ensi kertaa 1990-luvulla niin kliinisissä tutkimuksissa (Hernández ym. 1995, Bocci 1996) kun myös eläinkokeissa (esim. Barber ym. 1998). Parhaimmillaan vaikutus on ollut huikea, ja diabeetikoilla SOD:n määrä on veressä jopa kuusinkertaistunut kolmen viikon otsoniterapiakuurin aikana (Martínez-Sánchez m. 2005).

Vaikka kaasumaisen otsonin vaikutus on ollut tunnettu jo vuosikausia, otsonoitujen öljyjen kohdalla tilanne on ollut toinen. Olen satunnaisesti törmännyt viittauksiin, joissa kuubalaiset tutkijat ovat havainnollistaneet otsonoitujen öljyjen tehostavan antioksidanttisuojausta iholla. Valitettavasti näitä Kuubassa julkaistuja tutkimuksia en koskaan ole saanut käsiini. Muutama vuosi sitten niin ikään kuubalaiset tutkijat tosin julkaisivat eläinkokeita myös kansainvälisissä tiedejulkaisuissa, joissa suun kautta nautittu otsonoitu öljy lisäsi antioksidanttisuojausta mahalaukun vaurioituneilla limakalvoilla (Zamora ym. 2007, 2008). Tämä toki antaa ymmärtää, että vastaava vaikutus tapahtuisi myös iholla.

Nyt tässä käsiteltävässä tutkimuksessa asia on viimein korjaantunut, joskin kyseessä on edelleenkin vasta eläinkoe. Tutkittavana aineena ei myöskään ollut puhdas otsonoitu öljy, kuten tavallisesti, vaan kosmeettinen otsonoidusta kaakaovoista tehty valmiste. Kaakaovoita käyttämällä otsonoidun lopputuotteen tuoksu ei ole niin epämiellyttävä kuin monilla muilla öljyillä, joten se soveltuu niitä paremmin juuri kosmeettisiin sovellutuksiin. Toisaalta kaakaovoi sisältää tyydyttymättömiä otsonin kanssa reagoivia rasvahappoja ainoastaan alle puolet siitä mitä esimerkiksi oliivi- tai auringonkukkaöljyt. Niinpä tuotteesta ei saa niin vahvaa kuin edellä mainittuja öljyjä otsonoitaessa. Lisäksi otsonoitaessa kaakaovoi kovettuu hyvin kovaksi, joten se ei sellaisenaan sovellu käytettäväksi voiteena, vaan pitää formuloida edelleen sopivaksi tuotteeksi. Tässä tutkimuksessa käytetyssä tuotteessa otsonoitua kaakaovoita oli vain 10%, joten sen peroksidi-indeksi oli vain 5-6% verrattuna supervahvaan otsonoituun oliiviöljyyn. Niinpä tutkittava tuote oli enemmän kosmeettinen kuin lääkinnällinen, mutta toki sillä sellaisenaankin voi olla huomattavia terapeuttisia vaikutuksia.

Tutkimuksessa (Sánchez ym. 2011) oli mukana kaikkiaan 50 rottaa, jotka jaettiin viiteen 10 rotan ryhmään seuraavasti.
  • Negatiivinen kontrolliryhmä, jolle ei tehty mitään.
  • Negatiivinen kontrolliryhmä, jonka ajeltua ihoa hoidettiin kosmeettisella otsonivoiteella.
  • Positiivinen kontrolliryhmä, jonka ajellulle iholle aiheutettiin punoittava palovaurio säteilyttämällä sitä UVB-säteilyllä 15 minuutin ajan 10 cm etäisyydeltä.
  • Positiivinen kontrolliryhmä, jonka ihoa säteilytettiin 3. ryhmän tavoin UVB-säteilyllä ja jota hoidettiin otsonoimattomalla kosmeettisella voiteella.
  • Positiivinen kontrolliryhmä, jonka ihoa säteilytettiin 3. ja 4. ryhmien tavoin UVB-säteilyllä ja jota hoidettiin otsonoidulla kosmeettisella valmisteella.
Hoidettavaa ainetta siveltiin säteilytetylle iho-alueelle päivittäin viiden päivän ajan. Vuorokausi viimeisen hoidon jälkeen eläimet nukutettiin, ja niistä otettiin ihonäytteet biokemiallisia analyysejä varten. Näissä analyyseissä tutkittiin ihon antioksidanttisuojausta ja antioksidanttien ja oksidanttien määriä ja keskinäisiä suhteita. niiden perusteella voitiin tehdä johtopäätöksiä käytettyjen voiteiden suojaavista vaikutuksista.

Ja sitten tuloksiin. Aloitan aluksi tärkeimmän antioksidantin eli SOD:n määrien muuttumisesta. Yleisesti ottaen UV-säteily romahdutti SOD:n määrän puoleen 1. ryhmään verrattuna. Otsonoimaton valmiste suojasi kuitenkin sen verran ettei tätä romahdusta tapahtunut. Otsonoitua valmistetta saaneilla 2. ja 4. ryhmän rotilla SOD:n määrä taas nousi 2,5-4 -kertaiseksi, mikä osoitti antioksidanttisuojauksen nousseen huomattavasti. Tulokset on paremmin havainnollistettu kaaviossa 1. Muista tutkituista antioksidanteista glutationi-peroksidaasin kohdalla muutokset olivat samansuuntaisia. Katalaasin määrä taas pysyi otsonia saaneilla ennallaan, mutta nousi säteilytetyillä 3. ja 4. ryhmän eläimillä. Otsonivoidetta saaneiden rottien alhaisemmat katalaasiarvot selittynevät suuremmalla katalaasin kuluksella, sillä suuri määrä SOD:a tuottaa enemmän vetyperoksidia, jota katalaasi hajottaa ja kuluu itsekin samalla.

 http://otsoniterapia.net/wp-content/uploads/2015/02/uv.htm1_.gif
 Kaavio 1. Tärkeimmän entsymaattisen antioksidantin (SOD:n) määrän muuttuminen viiden hoitokerran jälkeen eri ryhmissä. Otsonivoide lisäsi SOD:n määrää rottien iholla huomattavasti muihin ryhmiin verrattuna (Sánchez ym. 2011).

Kuten jo totesin, pelkkä antioksidanttimäärän lisääntyminen ei itsessään vielä takaa kohentunutta suojausta. Olennaista on myös oksidanttien, eli reaktiivisten happiyhdisteiden määrä antioksidantteihin nähden. Antioksidanttien ja oksidanttien keskinäistä suhdetta kuvaa niin sanottu redox-indeksi. Mitä suurempi redox-indeksi on, sitä enemmän antioksidantteja on suhteessa oksidantteihin ja sitä pienempiä vaurioita oksidantit aiheuttavat. Otsonoitu voide lisäsi redox-indeksiä huimasti muihin säteilytettyihin ryhmiin nähden ja täten ehkäisi ihovaurioita. Kaikkein suurin redox-indeksi oli 2. ryhmällä, jota ei säteilytetty, mutta hoidettiin otsonivoiteella. Myös 5. ryhmän (säteily + otsonivoide) redox-indeksi oli lähes sama kuin hoitamattoman kontrolliryhmän (ryhmä 1.), mikä tarkoittaa että oksidanttien aiheuttama rasitus ei käytännössä lisääntynyt juuri lainkaan suuresta UV-säteilyannoksesta huolimatta. Redox-indeksit hoidon jälkeen on esitetty havainnollistavasti kaaviossa 2.


http://otsoniterapia.net/wp-content/uploads/2015/02/uv.htm2_.gif
 Kaavio 2. Eri ryhmien redox-indeksit. Huomaa, että otsonivoiteella hoidetun 5. ryhmän indeksi on viisinkertainen 3. ryhmään verrattuna, joten otsonivoiteen suojaava vaikutus oli huomattava (Sánchez ym. 2011).


Tulokset olivat hämmästyttäviä, jopa minulle, sillä en uskonut näin laimealla voiteella saavutettavan näinkin merkittäviä tuloksia. Otsonilla ja otsonoiduilla öljyillä on toki ennenkin hoidettu palovammoja menestyksellisesti (esim. Luccioni ym. 1965, Garcia ym. 1989, Peretyagin ym. 2004, Shevelev ym. 2008), mutta silloin on kyseessä ollut joko paljon vahvemmin otsonoidut tuotteet tai kaasumainen otsoni. Toki nytkin kyseessä oli toki pelkkä eläinkoe, mutta otsonoitujen öljyjen kohdalla terapeuttisia vaikutuksia on havaittu kaikissa kliinisissä tutkimuksissa myös ihmisillä, ja siksi tämänkin tutkimuksen tuloksia voidaan olettaa tapahtuvan myös ihmisillä.

Oikeaoppinen suojautuminen auringon haittavaikutuksilta ei ole yksinkertainen juttu. Tietysti voi pysytellä varjossa tai sisätiloissa, jolloin haitoilta välttyy varmasti. Tällöin kuitenkin välttyy myös hyödyiltä, joista tärkein D-vitamiinin syntyminen UVB-säteilyn vaikutuksesta iholla. D-vitamiini toimii ennaltaehkäisevänä lääkkeenä useissa tavallisissakin syöpätyypeissä, joten lievästi lisääntyneestä ihosyöpäriskistä huolimatta, kokonaissyöpäriski kenties jopa vähenee sopivalla auringonsaannilla. Auringossa olemista ei siis pidä vältellä sen vuoksi että siitä olisi haittaa.

Ihosyöpiä on myös monenlaisia. Basaliooma on kaikista yleisin, mutta käytännössä sitä ei aina edes lasketa syöväksi, koska se on lähinnä vain luomentapainen kasvain iholla, joka ei lähetä etäpesäkkeitä eikä siten ole vaarallinenkaan. Se voidaan lähes poikkeuksetta parantaa leikkaamalla, jolloin myös kosmeettinen haitta katoaa. Okasolusyöpä on vaarallisempi, mutta sekin on lähinnä vanhusten tauti ja nuorilla hyvin harvinainen. Ainoa todella vaarallinen ihosyöpä on melanooma, jota esiintyy melko paljon myös nuoremmilla ihmisillä.

Melanooman syntyyn vaikuttaa kuitenkin monenlaiset UV-säteet ja jopa näkyvä valo. Ihoa polttava UVB-säteily altistaa toki myös melanoomalle, mutta sama juttu on suuremman aallonpituuden omaavalla ruskettavalla UVA-säteilyllä ja jopa näkyvällä valolla. Koska vain hyvin pieni osa maanpinnalle tulevasta UV-säteilystä on UVB-säteilyä, monet tutkijat ovat todenneet, että jopa valtaosa melanoomista aiheutuu UVA-säteilystä (Setlow ym. 1993, 1999, Westerdahl 2000a, Autier ym. 2011).

Entä miksi ihmiset sitten ottavat aurinkoa? Toiset altistuvat auringonvalolle tahtomattaankin työskennellessään ulkona. Useimmat auringonpalvojat haluavat kuitenkin kauniin rusketuksen. He suojaavat itsensä aurinkovoiteilla polttavaa UVB-säteilyä vastaan, mutta eivät suojaa itseään ruskettavalta ja melanoomaa aiheuttavalta UVA-säteilyltä. Onkin havaittu, että aurinkovoiteiden käyttäjillä on ollut jopa enemmän melanoomaa kuin niillä, jotka sitä eivät käytä (Westerdahl 2000b). Viime vuosina on ollut saatavilla myös UVA-säteilyltä suojaavia aurinkovoiteita, mutta kaikki eivät halua käyttää niitä, koska ne ehkäisevät myös ruskettumista.

Minun kauneusihanteissani ruskettunut iho ei ole mitenkään korkealla. Itse asiassa liian auringonoton aiheuttama ihon ennenaikainen vanheneminen on mielestäni paljon suurempi kosmeettinen haitta kuin iho, jossa rusketusta ei ole liikaa haettu. Ihon vanheneminen aiheutuu juuri UVA-säteilyn synnyttämistä reaktiivisista happiyhdisteistä (Krutmann 2000). Henkilökohtaisesti en pyri täysin välttämään aurinkoa, vaan pyrin olemaan auringossa sietokykyni mukaan. En siis polta ihoani turhaan ja aurinkovoiteita käytän ainoastaan silloin kun pakon edessä joudun olemaan auringonpaisteessa pitkiä aikoja.

Auringonotosta on siis hyötyä ja haittaa. Voidaanko hyötyjä (kaunista rusketusta ja D-vitamiinia) saada kuitenkaan eliminoimalla haittoja (ihon vanheneminen ja ihosyöpäriski)? Vastaus tähän kysymykseen on myönteinen, joskin selkein varauksin. Otsonoidut öljyt tehostavat antioksidanttisuojausta, eli ne teoriassa estävät ihon vanhenemista ja vapaiden radikaalien syntyä. Vapaat radikaalit taas ovat vastuussa ainakin tietyistä auringon UV-säteilyn aiheuttamista syöpätapauksista. Vaikka otsonoiduissa öljyissä tai voiteissa ei olekaan vastaavaa suojakerrointa kun varsinaisissa aurinkovoiteissa, ihon lisääntynyt antioksidanttisuojaus estää sitä palamasta hyvin helposti. Mikäli iho kaikesta huolimatta palaa, otsonoidut öljyt nopeuttavat sen paranemista.

Otsonoidut öljyt ja voiteet eivät pysäytä UV-säteilyä aurinkovoiteiden tavoin, joten säteilyn hyödyllisiin vaikutuksiin sen käytöllä ei ole vaikutusta. Ihoa ruskettava UVA-säteily pääsee läpi, samoin kuin D-vitamiinia tuottava UVB-säteily. Jälkimmäinen hyöty on tosin rantakeleillä melko marginaalinen, sillä huomattavassa auringonpaisteessa D-vitamiinia syntyy kaikesta huolimatta riittävästi jo hyvin lyhyessä ajassa. D-vitamiinin yliannostuksen vaaraa ei kuitenkaan ole, sillä kun sitä on tarpeeksi, se muuttuu toiseen muotoon. Aurinkoa ottamalla ihminen saa nopeasti tarvitsemansa D-vitamiinin, mutta ei koskaan yliannostusta.

Itse uskon vakaasti, että otsonoidut voiteet voivat tietyissä tapauksissa toimia vaihtoehtoina aurinkovoiteille. Näkemystäni tulee tässä käsitelty eläinkoe sekä omakohtaiset kokemukset. Otsonoidut öljyt ja voiteet eivät kuitenkaan ole varsinaisia suojakerroinvoiteita, joten varsinkin kesän ensimmäisiin rantapäiviin suosittelen edelleen perinteistä aurinkovoidetta riittävällä suojakertoimella. Sen jälkeen otsonoituja öljyjä ja voiteita kannattaa käyttää ihon nuorekkuuden ja vastustuskyvyn edistämiseen sekä mahdollisten auringonpolttamien ennaltaehkäisyyn ja hoitoon.

Otsonoitujen öljyjen huonona puolena on se, että ne tosiaankin ovat öljyjä, jotka imeytyvät hitaasti ja jättävät ihon rasvaiseksi. Siksi kosmeettiset voiteiksi formuloidut otsonivalmisteet ovat miellyttävämpi vaihtoehto. Tällaista vaihtoehtoa on Suomessakin saatavilla, sillä  sekä otsonoituun sheavoihin että otsonoituun kaakaovoihin pohjautuvia kosmeettista White Swan – hoitavia kosteusvoiteita otsonivoidetta saa ostaa esimerkiksi White Swanin verkkokaupasta.

Viitteet

Autier, P.; J. F. Doré; A. M. Eggermont & J. W. Coebergh, Epidemiological evidence that UVA radiation is involved in the genesis of cutaneous melanoma. Current Opinion in Oncology 23(2): 189-196, 2011. Abstract

Barber, E.; S. Menéndez; O. S. León; M. O. Barber; N. Merino; J. L. Calunga; E. Cruz & V. Bocci, Prevention of renal injury after induction of ozone tolerance in rats submitted to warm ischaemia. Mediators of Inflammation 8: 37-41, 1999. Abstract

Bocci, V., Does Ozone Therapy Normalize the Cellular Redox Balance? Implications for the Therapy of Human Immunodeficiency Virus Infection and Several Other Diseases. Medical Hypotheses 46: 150-154, 1996. Abstract

García, R.; E.Ruiz; J. Ramos; M. Verdecia; L. A. Cuza; M. Vargas; G. Lezcano; M. A. Torres; S. Menéndez; M. Gómez & E. Enriquez, Estudio electrocardiografico en grandes quemados tratados por autohemoterapia con ozono. Valoracion de 20 pacientes y 37 sesiones. Revista CENIC Ciencias Biológicas 20(1-3): 104-106, 1989.

Hernandez, Frank; Silvia Menéndez & Rolando Wong, Decrease of Blood Cholesterol and stimulation of antioxidative response in cardiopathy patients treated with endovenous ozone therapy. Free Radical Biology & Medicine 19: 115-119, 1995. Abstract

Krutmann, J., Ultraviolet A radiation-induced biological effects in human skin: relevance for photoaging and photodermatosis. Journal of Dermatological Sciences 23(Suppl. 1): S22-S26, 2000. Abstract

Luccioni, F.; M. Mosinger; M. Carcassonne & J.-P. Jouglard, Le traitement des brulures par la méthode des sacs occlusifs et des chambres individuelles sous oxygéne ou ozone. Marseille Chirurgical 13: 250-254, 1961. PubMed

Martínez-Sánchez, Gregorio; Saeid M. Al-Dalain; Silvia Menéndez; Lamberto Re; Attilia Giuliani; Eduardo Candelario-Jalil; Hector Álvarez; José Ignacio Fernández-Montequin & Olga Sonia León, Therapeutic efficacy of ozone in patients with diabetic foot. European Journal of Pharmacology 523(1-3): 151-161, 2005. Abstract, Full text PDF

Peretyagin, S. P.; S. A. Sokolov; S. I. Pylaeva; A. L. Struchkov; N. A. Kuvakina & V. V. Babushkin, Possibilities of ozonized oils (O´TRI) in the treatment of burns. Teoksessa: Proceedings of the 4th International Symposium on Ozone Applications, Ozone Research Center, Havana, Cuba 2004.

Sánchez, Yaima; Maritza F. Díaz; Frank Hernández; Dayana Gil & Gastón García, Antioxidant effects of ozonized theobroma oil formulation on damaged-inflammatory rat skin. Grasas y Aceites 62(1): 105-110, 2011.Abstract

Setlow, Richard B.; Eleanor Grist; Keith Thompson & Avril D. Woodhead, Wavelengths effective in induction of malignant melanoma. Proceedings of the National Acadademy of Sciences of USA 90: 6666-6670, 1993.
 
Setlow, Richard B., Spectral Regions Contributing to Melanoma: A Personal View. Journal of Investigative Dermatology Symposium Proceedings 4: 46-49, 1999.

Shevelev, I. I.; P. I. Koshelev & I. V. Yushin, Post mortem features of prevention and treatment of postburn scars by ozonotherapy method. Revista de Ozonoterapia 1(1): 10-14, 2008. Full text PDF

Westerdahl, J; C. Ingvar, A. Måsbäck, N. Jonsson & H. Olsson, Risk of cutaneous malignant melanoma in relation to use of sunbeds: further evidence for UV-A carcinogenicity. British Journal of Cancer 82: 1593-1599, 2000a.

Westerdahl, Johan; Cristian Ingvar; Anna Måsbäck & Håkan Olsson, Sunscreen use and malignant melanoma. International Journal of Cancer 87: 145-150, 2000b.

Zamora, Zullyt B.; Ricardo González; Dailén Guanche; Nelson Merino; Frank Hernández; Silvia Menéndez; Yaima Alonso & Siegfried Schulz, Antioxidant Mechanism is Involved in the Gastroprotective Effects of Ozonized Sunflower Oil in Ethanol-Induced Ulcers in Rats. Mediators of Inflammation vol. 2007, Article ID 65873, 6 pages, 2007. Abstract, full text PDF

Zamora, Z.; R. González; D. Guanche; N. Merino; S. Menéndez; F. Hernández; Y. Alonso & S. Schulz, Ozonized sunflower oil reduces oxidative damage induced by indomethacin in rat gastric mucosa. Inflammation Research 57(1): 39-43, 2008. Abstract

tiistai 21. helmikuuta 2017

Otsonoitu öljy emättimen bakteeri- ja hiivatulehduksen hoidossa – vertaileva tutkimus




 Miika Sallinen
16.7.2012

Emättimen hiivatulehdus on varsin tyypillinen aikuisten naisten vaiva. Hiivatulehduksen aiheuttaja on lähes aina emättimessä muutenkin tavattava Candida albicans -niminen hiivasieni, joka on yltynyt liikakasvuun. Hiivatulehdukselle altistavat esimerkiksi raskaus, antibioottien tai ehkäisypillereiden käyttö, diabetes ja immuunivajaustilat. Myös tiukat vaatteet, hengittämättömät siteet tai suojat voivat lisätä oireilua. Laukaisevaa tekijää ei aina tunnisteta.

Hiivatulehduksen oireina ovat tyypillisesti kihelmöinti, polte sekä runsas valkovuoto. Nämä oireet eivät kuitenkaan ole varma merkki hiivatulehduksesta, sillä vastaavia oireita voi ilmetä muutenkin. Bakteeriperäiset emätintulehdukset on yleisesti ottaen hoidettavissa antibiooteilla, mutta ne eivät tehoa sieniin. Sienilääkkeet taas eivät vastaavasti tehoa bakteereihin. Näin ollen tulehduksen etiologia kannattaa varmistaa ennen hoidon aloittamista.

Otsonia ja otsonoituja öljyjä on menestyksellisesti käytetty erilaisten emätintulehdusten hoidossa. Valitettavasti aiheesta on saatavilla erittäin niukasti julkaistuja tutkimuksia. Chandra-D’Mello ym. (2001) hoitivat tulehdusperäistä hedelmättömyyttä erilaisilla otsoniterapioilla mukaan lukien otsonoidut öljyt. Myös Kuubassa on tehty ainakin yksi tutkimus sukuelinherpeksen hoidosta otsonoidulla auringonkukkaöljyllä (Grillo ym. 1990), mutta tähän tutkimukseen en ole itse päässyt tutustumaan. Eri kongresseissa on esitetty esimerkkejä erilaisten emättimen infektioiden hoidoista (esim. De las Cagigas ym. 1989, Morris & Menendez 1997), mutta niistä ei ole ilmestynyt täysmittaisia artikkeleita ainakaan englanninkieliseen kirjallisuuteen.

Kaivattu muutos tilanteeseen tuli viime vuoden lopulla. Tuolloin Italian Salernossa suoritettu tutkimus (Mainini ym. 2011) julkaistiin Clinical and Experimental Obstetrics & Gynegology -lehdessä. Tämäkään tutkimus ei ollut täydellinen, mutta ansaitsee silti tulla tunnetuksi myös suomalaiselle lukijakunnalle.

Tutkimuksessa oli mukana kaikkiaan 100 potilasta. Heistä 50 muodosti tutkimusryhmän, jota hoidettiin otsonoidulla öljyllä ja glysyrheettihapolla. En ole löytänyt glysyrheettihaposta mainintaa suomen kielellä, joten sen nimi on oma käännökseni. Kyseessä ei kuitenkaan ole glyrritsiinihappo, joka on lakritsijuuresta eritetty makeutusaine. Glysyrheettihappo on kuitenkin lakritsihapon johdannainen ja siinä mielessä luonnontuote sekin. Sillä on myös havaittu olevan kipua lievittäviä, haavojen paranemista tehostavia sekä antimikrobisia vaikutuksia niin sieniä kuin tiettyjä bakteereitakin vastaan.

Tutkimusryhmää hoidettiin siis näistä kahdesta aineesta valmistetulla voiteella. Tällainen voide on toki teoriassa tehokasta, mutta tutkimukselliselta kannalta se on hieman ongelmallista. Kahden aineen seoksesta kun on mahdoton selvittää tarkasti, mikä osuus mahdollisista terapeuttista vaikutuksista on minkäkin komponentin ansiota. Lisäksi tutkimuksessa ei mainittu otsonoitujen tuotteiden vahvuutta tai glysyrheettihapon pitoisuutta. Itse asiassa otsonoituja öljyjäkin kutsuttiin lipohydroperoksideiksi, joskin myönnettiin kyllä, että ne on peräisin otsonoidusta öljystä. Vaikka tarkempaa tietoa aineen koostumuksesta ei annettu, sen kauppanimi ja toimittaja mainittiin, joten riippumattomat tutkijat voivat tarvittaessa toistaa kokeen.

Tutkimuksen naisilla oli bakteeri- tai sieniperäinen emätintulehdus. Kaikkiaan reilu kolmannes potilaista kärsi bakteeritulehduksesta ja loput hiivatulehduksesta. Mukaan ei huolittu henkilöitä, jotka olivat kahden viikon sisällä käyttäneet saippuoita, parfyymeja, deororantteja, spermisideja tai liukuvoiteita. Tutkimusryhmä hoidatti itseään kolmen päivän ajan glysyrheettihapon ja otsonoidun öljyn seoksella. He asettivat päivittäin voidetta sisältävän emätinpuikon sekä sivelsivät emättimeen ulkoisesti kolmesti päivässä kyseisellä voiteella. Kontrolliryhmä hoidatti itseään joko antibakteerisella metronidatsolilla (500 mg, antibiootti bakteerituleduksiin) tai antimykoottisella ekonatsolilla (150 mg, sienilääke hiivatulehduksiin). He hoitivat itseään asettamalla lääkettä sisältävän emätinpuikon päivittäin sekä sivelemällä lääkevoidetta ulkoisesti hoidettavalle alueelle kolmesti päivässä. Tätä tehtiin kuuden päivän ajan.

Heidän oireinaan oli valkovuotoa, kihelmöintiä ja poltetta. Kutakin oiretta naiset arvioivat neliportaisella asteikolla seuraavasti:
  • 0 = ei oireita
  • 1 = lievät oireet
  • 2 = kohtalaiset oireet
  • 3 = vakavat oireet
Lisäksi emättimestä otettiin mikrobinäytteet, jotka analysoitiin sekä ennen hoitoja että niiden jälkeen. Täydellinen vaste tarkoitti sitä, että mikrobiologiset tulokset olivat puhtaat ja oireet kadonneet. Osittainen vaste tarkoitti sitä, että mikrobitestit olivat puhtaat, ja oireita oli yhteensä korkeintaan kolmen pisteen arvoisesti (eli keskimäärin piste/oire). “Ei vastetta” -arvion saivat ne, joilla mikrobitestit olivat yhä positiiviset ja joilla luonnollisesti esiintyi vielä oireita. Ensimmäinen tarkastus suoritettiin 10 päivää hoitojen aloituksesta ja puolen vuoden kuluttua suoritettiin vielä pitkän ajan jälkiseuranta. Ensimmäiseen jälkiseurantaan saapui 46 tutkimusryhmästä ja 45 kontrolliryhmästä. Puolen vuoden jälkiseurantaan saapui 41 tutkimusryhmän potilasta ja 39 kontrolliryhmän potilasta.

Tulokset olivat molemmissa ryhmissä erinomaisia. Perinteistä lääkitystä saaneessa kontrolliryhmässä täydellinen vaste saavutettiin 80% potilaista ja osittainen vaste 8,9% potilaista. Näin ollen kokonaisvaste oli 89,9%. Otsonoitua öljyä ja glysyrheettihappoa saaneilla täydellinen vaste saavutettiin 56,5% potilaista ja osittainen 23,9% potilaista kokonaisvasteen ollessa 80,4%. Tuloksia on paremmin havainnollistettu kaaviossa 1.


Potilaiden tulokset molemmissa ryhmissä
 Kaavio 1. Potilaiden tulokset molemmissa ryhmissä. Täydellisen vasteen osalta ero oli tilastollisesti merkittävä (p < 0,05), mutta kokonaisvasteen osalta ei.

 Täydellisen vasteen osalta ero ryhmien välillä oli tilastollisesti merkittävä (p < 0,05), mutta kokonaisvasteen osalta ei (p > 0,05). Näin ollen perinteinen hoito näytti olevan tehokkaampaa – vai oliko sittenkään?

On toki myönnettävä, että suurempi joukko perinteistä lääkitystä saaneista naisista parani täysin ensimmäiseen 10 päivän tarkastukseen mennessä. Kokonaisvasteen osalta ero ei kuitenkaan ollut merkittävä. Käytännössä osittainenkin vaste tarkoittaa täydellistä paranemista, sillä siinäkin arviossa mikrobitestien oli oltava puhtaat. Vaikka osittaiseen vasteen saavuttaneilla potilailla vielä esiintyi oireita, on täysi syy olettaa, että heidän oireet olivat siitä huolimatta hyvää vauhtia katoamassa. Infektiota kun ei enää ollut. Näin ollen ero parantuneiden välillä ei ollut tilastollisesti merkittävä. Kuuden kuukauden kuluttua jälkiseurannassa infektio oli uusiutunut 7,7% tutkimusryhmän potilaista ja 5,6% kontrolliryhmän potilaista. Ero ryhmien välillä ei ollut tilastollisesti merkittävä.

Otsonoitu öljy + glysyrheettihappo vaikuttivat myös nopeammin. 83,8% potilaista polte ja syyhy lakkasivat tai helpottivat jo ensimmäisen vuorokauden aikana ja valkovuotokin 2-3 päivän kuluessa. Tosin perinteisellä lääkityksellä vastaava saavutettiin 77,5% potilaista, joten ero ryhmien välillä ei ollut merkittävä.

Lisäksi on huomioitava että perinteistä lääkitystä käyttäneet naiset hoitivat oireitaan kuuden päivän ajan. Otsonoitua öljyä ja glyserheettihappoa käyttäneet naiset hoitivat oireitaan ainoastaankolmen päivän ajan! Näin ollen tulokset ovat hämääviä. Todellisuudessa otsonoitu öljy + glysyrheettihappo olivat käytännössä yhtä tehokkaita kuin perinteinen lääkitys, vaikka niitä annettiin puolet lyhyempi aika.

Lisää tukea otsonoidun öljyn ja glyserheettihapon käytölle antavat havaitut sivuvaikutukset. Tätä yhdistelmää käyttäneet eivät kertoneet mistään sivuvaikutuksista puolen vuoden seurannan aikana. Sen sijaan kontrolliryhmässä sivuvaikutuksia sai 6,7% potilaista. Vaikka tuokaan määrä ei ollut suuri, ero ryhmien välillä oli tilastollisesti merkittävä (p < 0,05).

Vielä yksi huomionarvoisa seikka tukee otsonoitujen öljyjen käyttöä perinteisten sienilääkkeiden sijaan. Otsonoitujen öljyjen antimikrobinen vaikutus on paljon laaja-alaisempi. Ne eivät tehoa pelkästään hiivasieniin, vaan myös bakteereihin mukaan lukien sellaiset, jotka ovat kehittyneet vastustuskykyisiksi useimmille antibiooteille. Otsonoidulle öljyille ei teoriassakaan voi kehittyä tällaista vastustuskykyä, sillä niiden vaikutus perustuu hapettumiseen. Vastaavia hapettimia on luonnossa esiintynyt jo ennen kuin siellä oli edes elämää. Koska anaerobiset mikrobit eivät ole kehittäneet vastustuskykyä hapettimia vastaan vuosimiljoonien kuluessa, ne eivät takuulla tee sitä muutamassa vuodessa tai edes vuosisadassa. Näin ollen otsonoitujen öljyjen käyttö on paljon riskittömämpää kuin sienilääkkeiden tai antibioottien, joista pahimmassa tapauksessa aiheutuu hyötyjen sijasta pelkkää haittaa. Lisäksi otsonoidut öljyt tehoavat myös viruksiin ja alkueläimiin. Näin ollen niiden käyttöä voidaan perustella niissäkin tapauksissa, joissa oireiden aiheuttajasta ei ole varmuutta.

Ja vielä huomautus. Otsonoidun öljyn ja glysyrheettihapon yhdistelmävoidetta ei ole Suomessa saatavilla. Sen sijaan otsonoitua öljyä on saatavilla otsonoidun oliiviöljyn muodossa kolmena eri vahvuutena sekä normaaivahvuista otsonoitua seesamiöljyä. Emättimen tulehtuneille limakalvoille ei tule käyttää vahvimpia tuotteita, vaan  mieto öljy on mielestäni kaikkein suositeltavinta, joskin normaalikin kelpaa. Sekin on vahvuudeltaan samaa luokkaa kuubalaisen Oleozonin® (otsonoidun auringonkukkaöljyn kauppanimi), jolla on saatu vastaavia erinomaisia tuloksia emätintulehdusten hoidossa (De las Cagigas ym. 1989, Morris & Menendez 1997).

Viitteet

Chandra-D’Mello, Rajani & Ronald D´Mello, Ozone Therapy in Female Infertility. In: Proceedings of the 15th Ozone World Congress, 11th – 15th September 2001, Medical Therapy Conference (IOA 2001, Ed.), Speedprint Macmedia Ltd, Ealing, London, UK, 2001.

De las Cagigas, T.; V. Bastard; S. Menéndez; M. Gomez & L. Eng, El aceite ozonizado en infecciones de la piel y su aplicación en el consultorio del médico de la familia. Revista CENIC Ciencias Biológicas 20(1-3), 81-84, 1989.

Grillo, R; L. Falcón; S. Menéndez & R. Daniel, Tratamiento del herpes simple genital con aceite ozonizado. Estudio preliminar. Revista Cubana de Medicina Militar 4(1): 58-60, 1990.

Mainini, G.; M. Rotondi & C. Scaffa, A new approach in the first-line treatment of bacterial and mycotic vulvovaginitis with topical lipohydroperoxides and glycyrrhetic acid: a comparative study. Clinical and Experimental Obstetrics & Gynecology 38(3): 243-246, 2011. Abstract

Morris, G. & S. Menendez, Oleozon in gynecology. Teoksessa: Abstracts: 2nd International Symposium on Ozone Applications. Havana, Cuba 24-26 March 1997. (Link)

sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Uutta palautetta White Swan -tuotteista



Postitetaan taas pari viimeaikaista käyttäjäpalautetta. Aina palautteen antajat eivät kirjoittele pitkiä juttuja, ja joskus niitä annetaan muiden asioiden ohessa. Eräs naisihminen kirjoitteli pidemmän kirjeen perään vielä seuraavaa:

”Olen hyvin tyytyväinen otsonoidun seesamiöljyn käyttäjä. Finnit ovat hävinneet ja kasvojen iho on kaikin puolin paremmassa kunnossa. Vuosia syömäni (tehottoman) Oricyklinin olen jättänyt pois. Ehkä hyvään tulokseen on auttanut myös se, että hankin otsonaattorin ja juon otsonoitua vettä aamuisin.”

Toinen nainen oli tilannut niin otsonoitua seesamiöljyä kuin otsonoituun sheavoihin perustuvaa voidettakin. Jälkimmäistä hän tilasi kaksi pulloa, joista apulaiseni epähuomiossa postitti vain toisen. Luonnollisesti asiakas lähetti siitä huomautuksen ja hyvityksenä lähetin hänelle ison 100 ml pullon puuttuvan 50 ml pullon sijasta. Kirjoituksensa yhteydessä hän kirjoitti vielä seuraavaa:

”Ja suurkiitos erinomaisista tuotteista. Ihollani on alkanut uusi elämä.”

Aina palautteet eivät siis ole pitkiä, eikä niiden sitä tarvitse ollakaan. Aina niitä on kuitenkin kiva saada. Mainittuja tuotteitahan saa mm. White Swanin verkkokaupasta: http://www.whiteswankauppa.fi/

torstai 9. helmikuuta 2017

Otsonoitu öljy toisen asteen palovammojen hoidossa – uusi tutkimus

Miika Sallinen 3.11.2013

Otsonoitujen öljyjen vaikutuksia on näillä sivuilla käsitelty runsaasti. Laajimmat tutkimukset koskevat jalka- ja kynsisientä (esim. Menéndez ym. 2002, 2008, 2010), mutta esimerkiksi haavojen tai erilaisten suusairauksien hoidossa öljyt ovat niin ikään osoittaneet hämmästyttävät tehonsa (esim. Kim ym. 2009, Patel ym. 2011, 2012). Palovammat ovat vähemmän tutkittu osa-alue. Ulkoista pussitushoitoa ja systeemisiä otsoniterapioita on toki palovammoihin käytetty, mutta otsonoiduista öljyistä ei tutkimustietoa juuri ole ollut saatavilla. Ainoa poikkeus lienee venäläistutkimus (Peretyagin ym. 2004), josta siitäkään en ole löytänyt kuin erään kongressissa esitetyn tutkimustiivistelmän.

Tämä tilanne muuttui, kun italialainen tutkimusryhmä (Campanati ym. 2013) teki hiljattain tutkimuksen aiheesta. Tutkijat päättivät verrata otsonoidun öljyn tehoa hyaluronihappoa sisältävään geeliin. Hyalyronihappo itsessään on tunnetusti tehokas ihoa parantava aine, ja siihen perustuu mm. tunnetut ryppyjä poistavat Restylane-hoidot.

Tämä tutkimus toteutettiin vertailemalla näitä kahta ainetta keskenään seuraavasti: Suurta palovammakohtaa hoidettiin otsonoidulla öljyllä (yksi tippa neliösenttiä kohden), jonka jälkeen voideltu alue peitettiin polyuretaanifilmillä, jonka tarkoitus oli estää öljyn leviäminen. Käytetty öljy oli Stildermin OZONIDI olio, joka ilmeisesti oli otsonoitua oliiviöljyä, mutta sen vahvuudesta ei mainittu. Tällainen hoito tehtiin ainoastaan toiselle puolelle palovammaa. Palovamman toista puolta hoidettiin hyaluronihappogeelillä (0,2%) annostelemalla sitä sormenkärjellinen hoidettavalle alueelle. Molempia aineita annosteltiin kerran päivässä kahden viikon ajan. Aineiden annostelusta vastasivat hoitajat, eivätkä potilaat itse tienneet, mitä hoitoa vamman kukin puoli oli saanut. Kaikkiaan sairaalassa oli tutkimusaikana vuosina 2011 ja 2012 yhteensä 195 palovammapotilasta, joista tutkimuksen kriteerit täytti 30. Heillä oli vertailuun sopiva toisen asteen palovamma tai useita. Taipumus keloideihin allergioihin tai tietyt taudit ja lääkitykset sulkivat myös pois suuren osan potilaista.

Tutkitut potilaat tarkastettiin ennen hoitoja sekä kuuden ja 12 viikon päästä niiden aloituksesta. Tärkeimmät tarkastukset tehtiin sairaalassa useilla laitteilla, mutta myös potilaiden omakohtaisia kokemuksia kuunneltiin. He vastasivat seuraaviin kysymyksiin: “Mikä osa palovammasta on kohentunut enemmän?”, Mikä paikallinen hoito on mukavampi?” ja “Mitä hoitoa itse suosisit?”.

Molemmilla aineilla saatiin hyvät tulokset. Seuraavassa on esitetty tulokset 12 viikon jälkeen pääpiirteittäin:
  • Punoitus: Putosi hyaluronihappoalueella arvosta 2,16 arvoon 1,40. Otsonoidulla öljyllä arvosta 2,16 arvoon 1,23. Otsonoitu öljy oli siis hieman tehokkaampaa, mutta ero ei ollut tilastollisesti merkittävä.
  • Kireys: Putosi hyaluronihappoalueella arvosta 1,53 arvoon 0,96. Otsonoidulla öljyllä arvosta 1,53 arvoon 0,50. Otsonoitu öljy oli siis tehokkaampaa, mutta ero ei ollut tilastollisesti merkittävä.
  • Polte: Putosi hyaluronihappoalueella arvosta 1,36 arvoon 0,50. Otsonoidulla öljyllä arvosta 1,36 arvoon 0,36. Otsonoitu öljy oli siis hieman tehokkaampaa, mutta ero ei ollut tilastollisesti merkittävä.
  • Kihelmöinti: Putosi hyaluronihappoalueella arvosta 2,24 arvoon 0,60. Otsonoidulla öljyllä arvosta 2,24 arvoon 0,40. Otsonoitu öljy oli siis hieman tehokkaampaa, mutta ero ei ollut tilastollisesti merkittävä.
  • Neoangiogeneesi eli uudisverisuonimuodostus: Putosi hyaluronihappoalueella arvosta 12,13 arvoon 5,20. Otsonoidulla öljyllä arvosta 12,13 arvoon 4,46. Otsonoitu öljy oli siis hieman tehokkaampaa, mutta ero ei ollut tilastollisesti merkittävä.
  • Hyperpigmentaatio: Oli hoitojen lopussa otsonoidun öljyn alueella 1,1 ja hyaluronihappoalueella 1,5. Otsonoitu öljy oli parempaa ja tulos oli myös tilastollisesti merkittävä (p=0,03).
Toisin sanoen jokaisella tutkitulla osa-alueella otsonoitu öljy näytti olleen parempi. Silti vain hyperpigmentaation osalta tulos oli tilastollisesti merkittävä. Näin ollen voidaan todeta, että vaikka otsonoitu öljy näyttäisikin tulosten valossa hieman paremmalta, tätä ei sitovasti osoitettu, ja käytännössä aineilla ei liene suurtakaan eroa. Tämä oli myös hoidettujen potilaiden mielipide. 12 heistä piti otsonoitua öljyä parempana, kun hyaluronihappoa suosi 10. Kahdeksalla ei ollut tästä mielipidettä.

Vaikka otsonoitu öljy ei osoittautunut selvästi paremmaksi, tutkijat suosittelivat sitä varteenotettavaksi vaihtoehdoksi sellaisiin tapauksiin, joissa hyperpigmentaation riski on suuri. Hyaluronihappo on lisäksi tunnettu tehokkuudestaan, joten sellaisen aineen voittaminen – vaikkakin niukasti – on loistava tulos jo itsessään. Kustannustehokkuusta ei tehty arviota, enkä sellaista voi tehdä itsekään, sillä en tiedä kunnolla vastaavien hyaluronihappovalmisteiden hintoja. Restylane-hoidoissa niiden hinta on järjestään satoja euroja, mutta vertailu ei ole tarkoituksenmukainen, koska niissä aineet ovat erilaisia injektoitavina annettavia geelejä ja toisaalta kustannukset tulevat suurelta osin myös itse hoitotyöstä. Yhden iholle levitettävän hyaluronihapposeerumivalmisteen hinnan löysin, joka oli 27,20 euroa 30 ml eli lähes tuplasti kalliimpi kuin 50 ml purkki normaalivahvuista otsonoitua öljyä (jota itse suosittelen palovammoihin). Otsonoitu öljy tulee siis halvemmaksikin, joskaan kummankaan tuotteen käyttö ei liene hinnasta kiinni eikä yhden aineen kokeilu sulje pois toistakaan.

Viitteet

Campanati, A; S. De Blasio; A. Giuliano; G. Ganzetti; K. Giuliodori; T. Pecora; V. Consales; I. Minnetti & A. Offidani, Topical Ozonated Oil Versus Hyaluronic Gel for the Treatment of Partial- to Full-thickness Second-degree Burns: A Prospective, Comparative, Single-blind, Non-randomised, Controlled Clinical Trial. Burns: Journal of the International Society for Burn Injuries 39(6): 1178-1183, 2013. Abstract

Kim, Hee Su; Sun Up Noh; Ye Won Han; Kyoung Moon Kim; Hoon Kang; Hyung Ok Kim & Young Min Park, Therapeutic Effects of Topical Application of Ozone on Acute Cutaneous Wound Healing. Journal of Korean Medical Science 24(3): 368–374, 2009. Abstract

Menéndez, S.; L. Falcón; D. R. Simón & N. Landa, Efficacy of ozonized sunflower oil in the treatment of tinea pedis. Mycoses 45: 329-332, 2002.Abstract

Menéndez, S.; L. Re; L. Falcón; M. B. Agorte; I. Méndez; D. Fernández; B. Elías-Calle & M. Valero, Safety of Topical Oleozon in the Treatment of Tinea Pedis: Phase IV Clinical Trial. International Journal of Ozone Therapy 7(1): 55-59, 2008.

Menéndez, Silvia; Leopoldina Falcón & Yordana Maqueira, Therapeutic efficacy of topical OLEOZON® in patients suffering from onychomychosis. Mycoses 54(5): e272-e277 Abstract

Patel, Punit Vaibhav; Veerendra Kumar; Sheela Kumar G. D. Vidya & Amrita Patel, Therapeutic Effect of Topical Ozonated Oil on the Epithelial Healing of Palatal Wound Sites: a Planimetrical and Cytological Study. Journal of Investigative and Clinical Dentistry 2(4): 248–258, 2011.

Patel, Punit Vaibhav; Sheela Kumar; G. D. Vidya; Amrita Patel; Julian C. Holmes & Veerendra Kumar, Cytological Assessment of Healing Palatal Donor Site Wounds and Grafted Gingival Wounds after Application of Ozonated Oil: An Eighteen-month Randomized Controlled Clinical Trial, Acta Cytologica 56(3): 277–284, 2012. Abstract

Peretyagin, S. P.; S. A. Sokolov; S. I. Pylaeva; A. L. Struchkov; N. A. Kuvakina & V. V. Babushkin, Possibilities of ozonized oils (O´TRI) in the treatment of burns. Teoksessa: Proceedings of the 4th International Symposium on Ozone Applications, Ozone Research Center, Havana, Cuba 2004.

perjantai 27. tammikuuta 2017

Miksi en enää valmista enkä suosittele supervahvaa otsonoitua oliiviöljyä

Miika Sallinen 21.11.2014

Hiljattain ilmoitin otsoniterapia.net-sivustolla erostani yrityksestä, jossa aiemmin olin osakkaana, ja perustaneeni uuden yrityksen, jonka päätoimialana ovat otsonoidut öljyt ja rasvat sekä niihin perustuva kosmeettiset voiteet. Tuossa ilmoituksessa mainitsin muutamista muutoksista, joista merkittävin oli supervahvan otsonoidun oliiviöljyn tuotannon lopettaminen. Toimiessani edellisessä yrityksessä, suosituin tuote oli supervahva otsonoitu oliiviöljy. Tämä epäilemättä johtui mielikuvasta, jonka perusteella supervahvan pitäisi olla myös supertehokasta. Tämänsuuntaisia mielikuvia myös minulla oli vuonna 2006, mutta sen jälkeen saatu käyttäjäpalaute, omat kokemukset ja uudet tutkimukset ovat muuttaneet mieleni täysin. Jopa siinä määrin, ettei kyseinen supervahva tuote ole enää lainkaan tuotannossa nykyisessä White Swan -yrityksessäni. Tässä artikkelissa perustelen sitä tarkemmin.

Otsonoidut kasviöljyt eivät sisällä lainkaan otsonia. Otsoni reagoi kasviöljyjen rasvahappojen kaksoissidosten kanssa muodostaen niin sanottuja otsonideja, joilla on vastaavia ominaisuuksia kuin itse otsonillakin, mutta ne ovat paljon stabiilimpia, ja säilytystavasta riippuen säilyvät kuukausista jopa vuosikymmeniin. Otsonin reaktio rasvahapon kaksoissidoksen kanssa on hyvin nopea. Varsinkin otsonoinnin alkupuolella, kun vapaita kaksissidoksia on vielä runsaasti jäljellä, lähes kaikki otsoni reagoi niiden kanssa. Kuitenkin otsonoinnin jatkuessa kaksoissidokset käyvät vähiin ja otsoni alkaa reagoida rasvoissa muiden funktionaalisten ryhmien kanssa. Tällöin alkaa syntyä enenevässä määrin erilaisia aldehydejä, ketoneja ja karboksyylihappoja. Esimerkkinä tällaisesta haitallisesta sivutuotteesta mainittakoon malonidialdehydi. Nämä sivutuotteet jopa vaimentavat öljyjen terapeuttisia vaikutuksia, ja lähinnä niiden vuoksi öljyihin tulee luonteenomainen epämiellyttävä haju. Niitä todennäköisesti saa myös syyttää joillekin harvoille ilmenevistä sivuvaikutuksista, kuten punoituksesta, kihelmöinnistä ja poltteesta. Epätoivotut yhdisteet saattavat myös reagoida hyödyllisten yhdisteiden kanssa, ja siten heikentää aineen säilyvyyttä. Näitä epätoivottuja ominaisuuksia syntyy kaikista eniten juuri supervahvaan öljyyn.

Myös eläinkokeissa on havaittu supervahvan öljyn heikompi teho normaalivahvuiseen verrattuna. Tämä tutkimus tehtiin Sienan yliopistossa Italiassa, ja siinä käytettiin seesamiöljyä, joiden vahvuuksia voidaan luonnehtia supervahvaksi, normaaliksi ja miedoksi. Tutkimuksen koe-eläiminä käytettiin hiiriä (36 kpl), joiden selkään tehtiin kuusi identtistä haavaa. Näitä haavoja hoidettiin otsonoimattomalla öljyllä sekä erivahvuisilla otsonoiduilla öljyillä. Lisäksi oli kaksi kontrollihaavaa, joita ei hoidettu millään. Varsinkin ensimmäisten kolmen päivän aikana juuri normaalivahvuinen öljy oli selvästi kaikkein tehokkainta. Tämä on erityisen tärkeää, sillä ensimmäiset 2-3 päivää ovat juuri tulehdusvaihetta, joka on syytä saada kuriin. Itse asiassa tuossa vaiheessa ainoastaan normaalivahvuinen öljy oli merkittävästi tehokkaampaa kuin otsonoimaton öljy. Se stimuloi niin sykliini D1:sta kuin verisuonten endoteelin kasvutekijää, joilla on merkittäviä kudoksen erilaistumista ja uusiutumista edesauttavia vaikutuksia. Supervahvalla öljyllä tätä ei havaittu, vaan se aiheutti liian suuren oksidatiivisen stressin, joka vaimensi näitä vaikutuksia (Valacchi ym. 2011). Toisin sanoen, ainakin tämän eläinkokeen perusteella juuri normaaliöljy on oikea valinta silloin, kun halutaan mahdollisimman hyvä kudoksia uusiva ja tulehdusta vaimentava vaikutus.

Toinen otsonoitujen öljyjen merkittävä vaikutusmekanismi on niiden kyky tehostaa ihon antioksidanttisuojausta lisäämällä erityisesti superoksididismutaasin (SOD) tuotantoa iholla. Jos supervahva öljy aiheuttaa liiallisen oksidatiivisen stressin estämään kudosta uusivia vaikutuksia, se tuskin on paras myöskään SOD:n tuotantoon. Tästä aiheesta minulla ei ole tutkimustietoa, mutta eräässä tutkimuksessa 10% otsonoitua kaakaovoita sisältänyt valmiste lisäsi eläinkokeissa SOD:n tuotantoa merkittävästi (Sánchez ym. 2011). Koska kaakaovoi itsessään sisältää selvästi vähemmän tyydyttymättömiä rasvahappoja (ja siten myös vähemmän kaksoissidoksia), sitä ei edes voi maksimissaankaan otsonoida kuin ns. normaalivahvuiseksi. Jos 10% vahvuus tätä ainetta stimuloi SOD:n tuotantoa huomattavasti, siihen ei varmasti tarvita supervahvaa öljyä, vaan on todennäköisempää, että supervahva ainakin hetkellisesti jopa lisää oksidatiivista stressiä. Ei liene sattumaa, että tunnetuin ja eniten tutkittu tuote, eli Oleozon-kauppanimellä tunnettu otsonoitu auringonkukkaöljy on myös vahvuudeltaan jopa hieman omia normaaliöljyjäni miedompi.

Supervahvalla öljyllä on toki paremmat antimikrobiset ominaisuudet kuin laimeammilla öljyillä otsonoimattomista tuotteista puhumattakaan (Esim. Díaz ym. 2006). Silti esimerkiksi saamani käyttäjäpalautteen mukaan kaikki ne tapaukset, joissa öljyt ovat aiheuttaneet sivuvaikutuksia, ovat koskeneet juuri supervahvaa tuotetta. (Jos tarkkoja ollaan, niin jopa normaaliöljy on aiheuttanut ongelmia, mutta tarkemmissa tarkasteluissa ainakin tietämissäni tapauksissa syynä on ollut toinen valmiste, joka ei sopinut yhteen otsonoidun öljyn kanssa. Lisäksi normaaliöljy saattaa olla limakalvoille liian vahvaa, joihin mieto on varmempi vaihtoehto. Joka tapauksessa kokemukseni mukaan normaaliöljyllä sivuvaikutukset ovat hyvin harvinaisia.) Voimakkaan antimikrobiset ominaisuudet eivät myöskään ole paranemisen kannalta ratkaisevia, sillä myös miedommat öljyt ovat kyllin antimikrobisia tappamaan infektiot, vaikka se tapahtuukin jonkin verran hitaammin. Tämänkään vuoksi en enää näe perusteltuna tuottaa supervahvaa otsonoitua öljyä. Se on siinäkin mielessä riskialtis, että sen valmistuksessa pyrittiin saamaan öljyyn mahdollisimman paljon otsonia. Kun öljyn kaksoissidokset kuluvat loppuun epätoivottuja tuotteita alkaa syntyä kiihtyvällä nopeudella. Tässä mielessä ns. vahva öljy on parempaa. Se on antimikrobisilta ominaisuuksiltaan lähes supervahvan veroista, mutta sen valmistuksessa ei vielä pyritä otsonoinnin maksimointiin ja siksi epätoivottuja yhdisteitä sen valmistuksessa syntyy selvästi vähemmän. Vahvaa öljyä voikin suositella paikkoihin, joissa on sitkeä infektio, mutta jotka alueina eivät muuten ole kovinkaan herkkiä tai liian rikkoutuneita. Tällaisia oireita ovat lähinnä jalka- ja kynsisienet. Supervahvaa öljyä en suosittele enää mihinkään. Normaaliöljy on parasta muihin iho-ongelmiin ja limakalvoille mieto on varmin vaihtoehto.

Seuraavaksi aiheeseen, miksi juuri seesamiöljy? Samat Sienan yliopiston tutkijat jatkoivat kokeitaan. Uudemmassa tutkimuksessa (Valacchi ym. 2013) he eivät enää verranneet eri vahvuisten öljyjen parantavia ominaisuuksia, vaan otsonoinniltaan samanvahvuisten, mutta rasvahappokoostumukseltaan erilaisten öljyjen ominaisuuksia. Vertailussa oli otsonoitu oliiviöljy (rasvahapoissa pääosin yksi kaksoissidos), otsonoitu seesamiöljy (rasvahapoissa pääosin yksi tai kaksi kaksoissidosta noin suhteessa 1:1) sekä otsonoitu pellavansiemenöljy (rasvahapoissa pääosin kolme kaksoissidosta). Koe oli vastaava hiirien haavakoe kuin edellinenkin. Siinä otsonoitu seesamiöljy oli selvästi paras haavojen parantaja varsinkin varhaisessa tulehdusvaiheessa. Otsonoitu oliiviöljy tuli seuraavana ja otsonoitu pellavansiemenöljy oli huonointa. Tutkijat epäilivät syyksi otsonoidun seesamiöljyn suurehkoa linoleiinihappopitoisuutta, joka otsonoituna näyttää tuottavan hyvän terapeuttisen vasteen. Mikäli tämä teoria pitää paikkansa, silloin myös otsonoitu auringonkukkaöljy olisi vähintään yhtä tehokasta, sillä siinäkin on runsaasti linoleiinihappoa. Valitettavasti auringonkukkaöljyä ei tässä vertailussa ollut.

Säilyvyydeltään otsonoitu oliiviöljy on näistä vaihtoehdoista parasta. Vahvasti otsonoituna oliiviöljy kiinteytyy, mutta pysyy helposti levitettävänä, kun taas auringonkukkaöljy ja seesamiöljy muuttuvat ikävän tahmeiksi. Siksi vahvana öljynä oliiviöljy on selvästi käyttäjämukavin vaihtoehto. Kosmeettisissa voiteissa seesamiöljy ja auringonkukkaöljy ovat huonoja, koska ne hapettuvat nopeammin. Tätä asiaa voi estää käyttämällä ilmatonta pumppupulloa, mutta tällöinkään säilyvyys ei ole oliiviöljyn veroista. Joka tapauksessa varsinkin kylmässä säilytettynä ja pumppupulloon pakattuna niin otsonoitu seesamiöljy kuin auringonkukkaöljykin säilyvät pitkään. Seesami- ja auringonkukkaöljyt pysyvät juoksevina kylmässäkin jääkaapissa, joten ne tulevat helposti pumppupullosta ulos. Oliiviöljyn kanssa kiinteytyminen kylmässä voi aiheuttaa ongelmia, mutta se riippuu myös itse öljyn laadusta. Otsonoitu oliiviöljy on ollut suosituinta ja Suomessa parhaiten tunnettua. Auringonkukkaöljy taas on maailmalla kaikkein tutkituin ja siksi monet haluavat sitä Suomessakin. Enää en sitäkään tuota, sillä rakenteeltaam se on niin lähellä Seesaamiöljyä, ettei molempia ole syytä pitää tuotannossa. Seesamiöljy onkin uusi tulokas, mutta edellisten eläinkokeiden perusteella kenties kaikkein paras.

Uudet White Swan -tuotteeni on pakattu 50 ml pumppupulloihin. Tilavuus voi kuulostaa pieneltä, mutta on kaikkea muuta. Otsonoidut öljyt ovat 100% rasvaa, ja siksi erittäin riittoisia pienen tipan levitessä laajalle alueelle. Vertailun vuoksi useimmat ihovoiteet sisältävät usein noin 15-30% rasvaa loppuosan ollessa vettä tai muita vesiliukoisia yhdisteitä. Tällä perusteella tuo 50 ml purkki on yhtä riittoisaa kuin 150-300 ml perusvoidetta, eli useimmilla käyttäjillä se kestää pitkään. Aiemmassa yrityksessäni olin tilaamassa 80 ml pumppupulloja, joiden ajattelin olevan eräänlainen kompromissivaihtoehto. Ne olivat suurehkoja otsonoiduille öljyille, mutta pienehköjä kosmeettisille voiteille. Olen noin puolen vuoden ajan käyttänyt tällaista pulloa otsonoitua seesamiöljyä, ja siitä on vielä noin 70% jäljellä, vaikka käytän öljyä kasvoihin noin kolmesti viikossa ja satunnaisesti muihinkin ilmeneviin iho-ongelmiin. Koska otsonoitujen öljyjen säilyvyys varsinkin lämpimässä on rajallinen, pidän 80 ml pulloa liian suurena ja sen kanssa on riski, että öljyn laatu huononee merkittävästi ennen kuin sisältö on loppunut. Siksi 50 ml pullo on ehdottomasti parempi vaihtoehto. Tämä on tiedonannoksi ostajille, jotka saattavat ihmetellä pullon pientä kokoa. Hinnaltaan tuote ei ole sen kalliimpaa pienessäkään pullossa ostettuna sillä olen tilannut pulloja suuren erän ja saanut ne sen verran edullisesti, ettei pienempi pullo ole ollut minulle syy nostaa tuotteen litrahintaa. Huomaa, että pullo on ilmaton malli eli sen pohja nousee sitä mukaa kun aine vähenee. Näin ollen ilman happi ei pääse hapettamaan ja heikentämään öljyä, mikä parantaa sen säilyvyyttä jonkin verran. Kosmeettiset voiteet eivät ole yhtä riittoisia, joten niitä myydään myös isommissa 100 ml pumppupulloissa, mutta myös pienemmissä 50 ml pulloissa.

Viitteet:

Díaz, Maritza F., Rebeca Hernández, Goitybell Martínez, Genny Vidal, Magali Gómez, Harold Fernández, and Rafael Garcés. “Comparative Study of Ozonized Olive Oil and Ozonized Sunflower Oil.” Journal of the Brazilian Chemical Society 17, no. 2 (April 2006): 403–7.

Sánchez, Yaima, Maritza F. Díaz Gómez, Hernández Frank, Dayana Gil, and Gastón García. “Antioxidant Effects of an Ozonized Theobroma Oil Formulation on Damaged-Inflammatory Rat Skin.” Grasas Y Aceites 62, no. 1 (2011): 105–10.

Valacchi, Giuseppe, Yunsook Lim, Giuseppe Belmonte, Clelia Miracco, Iacopo Zanardi, Velio Bocci, and Valter Travagli. “Ozonated Sesame Oil Enhances Cutaneous Wound Healing in SKH1 Mice.” Wound Repair and Regeneration: Official Publication of the Wound Healing Society [and] the European Tissue Repair Society 19, no. 1 (February 2011): 107–15.

Valacchi, G., I. Zanardi, Y. Lim, G. Belmonte, C. Miracco, C. Sticozzi, V. Bocci, and V. Travagli. “Ozonated Oils as Functional Dermatological Matrices: Effects on the Wound Healing Process Using SKH1 Mice.”International Journal of Pharmaceutics 458, no. 1 (December 15, 2013): 65–73.

sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Taas uutta palautetta ruusifinnin hoidosta otsonoidulla öljyllä ja voiteella



Viimeaikoina postituksia on tullut havakseltaan. Selityksiä toki löytyy, kuten uusien toimitilojen remontointi ja käyttöönotto. Siitä huolimatta useimminkin voisin kirjoitella, ja yritän parantaa tapani. Varsinkin käyttäjäpalautteet ovat olleet pidettyjä, joten kirjoitan vaihteeksi taas sellaisen, joka tuli sähköpostiini jo muutama kuukausi sitten eräältä reilut 30-vuotiaalta naishenkilöltä:

”Yleensä en kirjoittele mitään palautteita, mutta nyt oli suorastaan pakko. Olen kärsinyt ruusufinnistä viimeiset 14 vuotta. Ihoa on tutkinut monet ihotautilääkärit ja olen syönyt vuosien saatossa monetkin antibioottikuurit ja käyttänyt erinäisiä lääkevoiteita. Tauti on aina palannut ja sen olenkin jo hyväksynyt, että se on krooninen riesa. Viime kerralla lääkäri sanoi antavansa seuraavaksi roaccutan-kuurin, mikäli oireet palaa. Olin jo aikeissa mennä taas lääkärin puheille, mutta googletellessa törmäsin näihin öljyihin. Luin kaikki mahdolliset tekstit ja ajattelin, että no yksi kokeilu tässä ei enää voi asiaa ainakaan pahentaa, että annetaan putelille mahdollisuus. Nyt 2 viikon jälkeen en voi kuin ihmetellä ihoa. Se näyttää samalta kuin lääkekuurien loppuvaiheissa, eli melkein terveeltä. "Melkein" siksi, että punoituksesta tuskin pääsen ikinä eroon, mutta kaikki pienet näppylät ja tulehtuneen näköinen iho on poissa!!! Ja muutenkin iho tuntuu pehmeältä, ei hilseile eikä ole karhea. Ostin aluksi oliiviöljy-version (kaupassa ei ollut seesamiöljy-versiota ja olin malttamaton saamaan pullon heti kokeiluun) ja muutaman päivän päästä siitä hain myös shea-voiteen päiväkäyttöön meikin alle.

Terveisin: NN”

Ja taas jälkikommenttini: Henkilön palaute ei yllätä, sillä vastaavia on tullut säännöllisesti jo useita. Hän oli lukenut artikkeleitani, ja olisi valinnut otsonoidun seesamiöljyn oliiviöljyn sijaan, jonka minäkin olisin tehnyt. Otsonoitu oliiviöljykään ei toki huono vaihtoehto ole, vaikka se ihon uudistajana on tutkitusti jonkin verran heikompaa. Voiteen hän oli jälkeenpäin hakenut päiväkäyttöön. Voiteen nimeä hän ei maininnut, mutta White Swanin hoitava kosteusvoide shea on oma suosikkini ja se on jonkin verran pehmeämpi kuin kaakaovoihin perustuva versio. Hän kertoo käyttäneensä voidetta meikin alla, mihin se hyvin soveltuukin, toisin kuin paljon rasvaisemmat puhtaat otsonoidut öljyt. Koska White Swan -voiteet imeytyvät öljyjä syvemmälle, ne tehostavat öljyjen vaikutuksia edelleen, ja senkin vuoksi niiden käyttö on perusteltua. Kaikkia mainittuja tuotteita saa verkkokaupasta: http://www.whiteswankauppa.fi/

keskiviikko 4. tammikuuta 2017

Meikkitaiteilija Piia Hiltunen sai ihottumansa kuntoon otsonoidulla oliiviöljyllä.



Hiljattain Elle Style Awards –gaalassa vuoden meikkitaiteilijaksi valittu Piia Hiltunen kertoi meikkaus- ja ihonhoitovinkkejä Iltalehden Tyyli.comille. Piia listasi kuusi suosikkituotettaan, joista White Swanin normaali otsonoitu oliiviöljy oli listalla. Tuotteesta artikkelissa kerrotaan seuraavaa: 

”Piia paljasti viime syksynä ihastuneensa monen kollegansa tavoin otsonoituun oliiviöljyyn, jonka kehutaan auttavan tehokkaasti erilaisiin iho-ongelmiin.

- Ihottuma, joka oli vaatinut useita kortisonikuureja, katosi kolmessa viikossa, kun aloin käyttää otsonoitua oliiviöljyä, Hiltunen hehkuttaa.”

 
Tässäkin postauksessa harmittelen, että juuri otsonoitu oliiviöljy sai taas paljon julkisuutta. Niin hyvää kuin se onkin, on otsonoitu seesamiöljy tutkimuksissa uudistanut ihoa pa parantanut haavoja vieläkin nopeammin. Lisäksi seesamiöljy on käyttömukavuudeltaan parempaa, ja useimmat molempia kokeilleet valitsevat pääosin sen. Otsonoitu oliiviöljykin on toki hyvä vaihtoehto, ja kasvoille suositukseni on normaalivahvuinen versio. Molemmat öljyt ovat rasvaisia ja hajultaan epämiellyttäviä, minkä vuoksi niitä käytetään useimmiten öisin. Päiväkäyttöön otsonoituun sheavoihin perustuva White Swanin hoitava kosteusvoide shea joko hajusteeella tai ilman on paljon miellyttävämpi vaihtoehto. Sitä voi käyttää myös meikin alla. Kaikkia mainittuja tuotteita saa mm. White Swanin verkkokaupasta.