perjantai 27. tammikuuta 2017

Miksi en enää valmista enkä suosittele supervahvaa otsonoitua oliiviöljyä

Miika Sallinen 21.11.2014

Hiljattain ilmoitin otsoniterapia.net-sivustolla erostani yrityksestä, jossa aiemmin olin osakkaana, ja perustaneeni uuden yrityksen, jonka päätoimialana ovat otsonoidut öljyt ja rasvat sekä niihin perustuva kosmeettiset voiteet. Tuossa ilmoituksessa mainitsin muutamista muutoksista, joista merkittävin oli supervahvan otsonoidun oliiviöljyn tuotannon lopettaminen. Toimiessani edellisessä yrityksessä, suosituin tuote oli supervahva otsonoitu oliiviöljy. Tämä epäilemättä johtui mielikuvasta, jonka perusteella supervahvan pitäisi olla myös supertehokasta. Tämänsuuntaisia mielikuvia myös minulla oli vuonna 2006, mutta sen jälkeen saatu käyttäjäpalaute, omat kokemukset ja uudet tutkimukset ovat muuttaneet mieleni täysin. Jopa siinä määrin, ettei kyseinen supervahva tuote ole enää lainkaan tuotannossa nykyisessä White Swan -yrityksessäni. Tässä artikkelissa perustelen sitä tarkemmin.

Otsonoidut kasviöljyt eivät sisällä lainkaan otsonia. Otsoni reagoi kasviöljyjen rasvahappojen kaksoissidosten kanssa muodostaen niin sanottuja otsonideja, joilla on vastaavia ominaisuuksia kuin itse otsonillakin, mutta ne ovat paljon stabiilimpia, ja säilytystavasta riippuen säilyvät kuukausista jopa vuosikymmeniin. Otsonin reaktio rasvahapon kaksoissidoksen kanssa on hyvin nopea. Varsinkin otsonoinnin alkupuolella, kun vapaita kaksissidoksia on vielä runsaasti jäljellä, lähes kaikki otsoni reagoi niiden kanssa. Kuitenkin otsonoinnin jatkuessa kaksoissidokset käyvät vähiin ja otsoni alkaa reagoida rasvoissa muiden funktionaalisten ryhmien kanssa. Tällöin alkaa syntyä enenevässä määrin erilaisia aldehydejä, ketoneja ja karboksyylihappoja. Esimerkkinä tällaisesta haitallisesta sivutuotteesta mainittakoon malonidialdehydi. Nämä sivutuotteet jopa vaimentavat öljyjen terapeuttisia vaikutuksia, ja lähinnä niiden vuoksi öljyihin tulee luonteenomainen epämiellyttävä haju. Niitä todennäköisesti saa myös syyttää joillekin harvoille ilmenevistä sivuvaikutuksista, kuten punoituksesta, kihelmöinnistä ja poltteesta. Epätoivotut yhdisteet saattavat myös reagoida hyödyllisten yhdisteiden kanssa, ja siten heikentää aineen säilyvyyttä. Näitä epätoivottuja ominaisuuksia syntyy kaikista eniten juuri supervahvaan öljyyn.

Myös eläinkokeissa on havaittu supervahvan öljyn heikompi teho normaalivahvuiseen verrattuna. Tämä tutkimus tehtiin Sienan yliopistossa Italiassa, ja siinä käytettiin seesamiöljyä, joiden vahvuuksia voidaan luonnehtia supervahvaksi, normaaliksi ja miedoksi. Tutkimuksen koe-eläiminä käytettiin hiiriä (36 kpl), joiden selkään tehtiin kuusi identtistä haavaa. Näitä haavoja hoidettiin otsonoimattomalla öljyllä sekä erivahvuisilla otsonoiduilla öljyillä. Lisäksi oli kaksi kontrollihaavaa, joita ei hoidettu millään. Varsinkin ensimmäisten kolmen päivän aikana juuri normaalivahvuinen öljy oli selvästi kaikkein tehokkainta. Tämä on erityisen tärkeää, sillä ensimmäiset 2-3 päivää ovat juuri tulehdusvaihetta, joka on syytä saada kuriin. Itse asiassa tuossa vaiheessa ainoastaan normaalivahvuinen öljy oli merkittävästi tehokkaampaa kuin otsonoimaton öljy. Se stimuloi niin sykliini D1:sta kuin verisuonten endoteelin kasvutekijää, joilla on merkittäviä kudoksen erilaistumista ja uusiutumista edesauttavia vaikutuksia. Supervahvalla öljyllä tätä ei havaittu, vaan se aiheutti liian suuren oksidatiivisen stressin, joka vaimensi näitä vaikutuksia (Valacchi ym. 2011). Toisin sanoen, ainakin tämän eläinkokeen perusteella juuri normaaliöljy on oikea valinta silloin, kun halutaan mahdollisimman hyvä kudoksia uusiva ja tulehdusta vaimentava vaikutus.

Toinen otsonoitujen öljyjen merkittävä vaikutusmekanismi on niiden kyky tehostaa ihon antioksidanttisuojausta lisäämällä erityisesti superoksididismutaasin (SOD) tuotantoa iholla. Jos supervahva öljy aiheuttaa liiallisen oksidatiivisen stressin estämään kudosta uusivia vaikutuksia, se tuskin on paras myöskään SOD:n tuotantoon. Tästä aiheesta minulla ei ole tutkimustietoa, mutta eräässä tutkimuksessa 10% otsonoitua kaakaovoita sisältänyt valmiste lisäsi eläinkokeissa SOD:n tuotantoa merkittävästi (Sánchez ym. 2011). Koska kaakaovoi itsessään sisältää selvästi vähemmän tyydyttymättömiä rasvahappoja (ja siten myös vähemmän kaksoissidoksia), sitä ei edes voi maksimissaankaan otsonoida kuin ns. normaalivahvuiseksi. Jos 10% vahvuus tätä ainetta stimuloi SOD:n tuotantoa huomattavasti, siihen ei varmasti tarvita supervahvaa öljyä, vaan on todennäköisempää, että supervahva ainakin hetkellisesti jopa lisää oksidatiivista stressiä. Ei liene sattumaa, että tunnetuin ja eniten tutkittu tuote, eli Oleozon-kauppanimellä tunnettu otsonoitu auringonkukkaöljy on myös vahvuudeltaan jopa hieman omia normaaliöljyjäni miedompi.

Supervahvalla öljyllä on toki paremmat antimikrobiset ominaisuudet kuin laimeammilla öljyillä otsonoimattomista tuotteista puhumattakaan (Esim. Díaz ym. 2006). Silti esimerkiksi saamani käyttäjäpalautteen mukaan kaikki ne tapaukset, joissa öljyt ovat aiheuttaneet sivuvaikutuksia, ovat koskeneet juuri supervahvaa tuotetta. (Jos tarkkoja ollaan, niin jopa normaaliöljy on aiheuttanut ongelmia, mutta tarkemmissa tarkasteluissa ainakin tietämissäni tapauksissa syynä on ollut toinen valmiste, joka ei sopinut yhteen otsonoidun öljyn kanssa. Lisäksi normaaliöljy saattaa olla limakalvoille liian vahvaa, joihin mieto on varmempi vaihtoehto. Joka tapauksessa kokemukseni mukaan normaaliöljyllä sivuvaikutukset ovat hyvin harvinaisia.) Voimakkaan antimikrobiset ominaisuudet eivät myöskään ole paranemisen kannalta ratkaisevia, sillä myös miedommat öljyt ovat kyllin antimikrobisia tappamaan infektiot, vaikka se tapahtuukin jonkin verran hitaammin. Tämänkään vuoksi en enää näe perusteltuna tuottaa supervahvaa otsonoitua öljyä. Se on siinäkin mielessä riskialtis, että sen valmistuksessa pyrittiin saamaan öljyyn mahdollisimman paljon otsonia. Kun öljyn kaksoissidokset kuluvat loppuun epätoivottuja tuotteita alkaa syntyä kiihtyvällä nopeudella. Tässä mielessä ns. vahva öljy on parempaa. Se on antimikrobisilta ominaisuuksiltaan lähes supervahvan veroista, mutta sen valmistuksessa ei vielä pyritä otsonoinnin maksimointiin ja siksi epätoivottuja yhdisteitä sen valmistuksessa syntyy selvästi vähemmän. Vahvaa öljyä voikin suositella paikkoihin, joissa on sitkeä infektio, mutta jotka alueina eivät muuten ole kovinkaan herkkiä tai liian rikkoutuneita. Tällaisia oireita ovat lähinnä jalka- ja kynsisienet. Supervahvaa öljyä en suosittele enää mihinkään. Normaaliöljy on parasta muihin iho-ongelmiin ja limakalvoille mieto on varmin vaihtoehto.

Seuraavaksi aiheeseen, miksi juuri seesamiöljy? Samat Sienan yliopiston tutkijat jatkoivat kokeitaan. Uudemmassa tutkimuksessa (Valacchi ym. 2013) he eivät enää verranneet eri vahvuisten öljyjen parantavia ominaisuuksia, vaan otsonoinniltaan samanvahvuisten, mutta rasvahappokoostumukseltaan erilaisten öljyjen ominaisuuksia. Vertailussa oli otsonoitu oliiviöljy (rasvahapoissa pääosin yksi kaksoissidos), otsonoitu seesamiöljy (rasvahapoissa pääosin yksi tai kaksi kaksoissidosta noin suhteessa 1:1) sekä otsonoitu pellavansiemenöljy (rasvahapoissa pääosin kolme kaksoissidosta). Koe oli vastaava hiirien haavakoe kuin edellinenkin. Siinä otsonoitu seesamiöljy oli selvästi paras haavojen parantaja varsinkin varhaisessa tulehdusvaiheessa. Otsonoitu oliiviöljy tuli seuraavana ja otsonoitu pellavansiemenöljy oli huonointa. Tutkijat epäilivät syyksi otsonoidun seesamiöljyn suurehkoa linoleiinihappopitoisuutta, joka otsonoituna näyttää tuottavan hyvän terapeuttisen vasteen. Mikäli tämä teoria pitää paikkansa, silloin myös otsonoitu auringonkukkaöljy olisi vähintään yhtä tehokasta, sillä siinäkin on runsaasti linoleiinihappoa. Valitettavasti auringonkukkaöljyä ei tässä vertailussa ollut.

Säilyvyydeltään otsonoitu oliiviöljy on näistä vaihtoehdoista parasta. Vahvasti otsonoituna oliiviöljy kiinteytyy, mutta pysyy helposti levitettävänä, kun taas auringonkukkaöljy ja seesamiöljy muuttuvat ikävän tahmeiksi. Siksi vahvana öljynä oliiviöljy on selvästi käyttäjämukavin vaihtoehto. Kosmeettisissa voiteissa seesamiöljy ja auringonkukkaöljy ovat huonoja, koska ne hapettuvat nopeammin. Tätä asiaa voi estää käyttämällä ilmatonta pumppupulloa, mutta tällöinkään säilyvyys ei ole oliiviöljyn veroista. Joka tapauksessa varsinkin kylmässä säilytettynä ja pumppupulloon pakattuna niin otsonoitu seesamiöljy kuin auringonkukkaöljykin säilyvät pitkään. Seesami- ja auringonkukkaöljyt pysyvät juoksevina kylmässäkin jääkaapissa, joten ne tulevat helposti pumppupullosta ulos. Oliiviöljyn kanssa kiinteytyminen kylmässä voi aiheuttaa ongelmia, mutta se riippuu myös itse öljyn laadusta. Otsonoitu oliiviöljy on ollut suosituinta ja Suomessa parhaiten tunnettua. Auringonkukkaöljy taas on maailmalla kaikkein tutkituin ja siksi monet haluavat sitä Suomessakin. Enää en sitäkään tuota, sillä rakenteeltaam se on niin lähellä Seesaamiöljyä, ettei molempia ole syytä pitää tuotannossa. Seesamiöljy onkin uusi tulokas, mutta edellisten eläinkokeiden perusteella kenties kaikkein paras.

Uudet White Swan -tuotteeni on pakattu 50 ml pumppupulloihin. Tilavuus voi kuulostaa pieneltä, mutta on kaikkea muuta. Otsonoidut öljyt ovat 100% rasvaa, ja siksi erittäin riittoisia pienen tipan levitessä laajalle alueelle. Vertailun vuoksi useimmat ihovoiteet sisältävät usein noin 15-30% rasvaa loppuosan ollessa vettä tai muita vesiliukoisia yhdisteitä. Tällä perusteella tuo 50 ml purkki on yhtä riittoisaa kuin 150-300 ml perusvoidetta, eli useimmilla käyttäjillä se kestää pitkään. Aiemmassa yrityksessäni olin tilaamassa 80 ml pumppupulloja, joiden ajattelin olevan eräänlainen kompromissivaihtoehto. Ne olivat suurehkoja otsonoiduille öljyille, mutta pienehköjä kosmeettisille voiteille. Olen noin puolen vuoden ajan käyttänyt tällaista pulloa otsonoitua seesamiöljyä, ja siitä on vielä noin 70% jäljellä, vaikka käytän öljyä kasvoihin noin kolmesti viikossa ja satunnaisesti muihinkin ilmeneviin iho-ongelmiin. Koska otsonoitujen öljyjen säilyvyys varsinkin lämpimässä on rajallinen, pidän 80 ml pulloa liian suurena ja sen kanssa on riski, että öljyn laatu huononee merkittävästi ennen kuin sisältö on loppunut. Siksi 50 ml pullo on ehdottomasti parempi vaihtoehto. Tämä on tiedonannoksi ostajille, jotka saattavat ihmetellä pullon pientä kokoa. Hinnaltaan tuote ei ole sen kalliimpaa pienessäkään pullossa ostettuna sillä olen tilannut pulloja suuren erän ja saanut ne sen verran edullisesti, ettei pienempi pullo ole ollut minulle syy nostaa tuotteen litrahintaa. Huomaa, että pullo on ilmaton malli eli sen pohja nousee sitä mukaa kun aine vähenee. Näin ollen ilman happi ei pääse hapettamaan ja heikentämään öljyä, mikä parantaa sen säilyvyyttä jonkin verran. Kosmeettiset voiteet eivät ole yhtä riittoisia, joten niitä myydään myös isommissa 100 ml pumppupulloissa, mutta myös pienemmissä 50 ml pulloissa.

Viitteet:

Díaz, Maritza F., Rebeca Hernández, Goitybell Martínez, Genny Vidal, Magali Gómez, Harold Fernández, and Rafael Garcés. “Comparative Study of Ozonized Olive Oil and Ozonized Sunflower Oil.” Journal of the Brazilian Chemical Society 17, no. 2 (April 2006): 403–7.

Sánchez, Yaima, Maritza F. Díaz Gómez, Hernández Frank, Dayana Gil, and Gastón García. “Antioxidant Effects of an Ozonized Theobroma Oil Formulation on Damaged-Inflammatory Rat Skin.” Grasas Y Aceites 62, no. 1 (2011): 105–10.

Valacchi, Giuseppe, Yunsook Lim, Giuseppe Belmonte, Clelia Miracco, Iacopo Zanardi, Velio Bocci, and Valter Travagli. “Ozonated Sesame Oil Enhances Cutaneous Wound Healing in SKH1 Mice.” Wound Repair and Regeneration: Official Publication of the Wound Healing Society [and] the European Tissue Repair Society 19, no. 1 (February 2011): 107–15.

Valacchi, G., I. Zanardi, Y. Lim, G. Belmonte, C. Miracco, C. Sticozzi, V. Bocci, and V. Travagli. “Ozonated Oils as Functional Dermatological Matrices: Effects on the Wound Healing Process Using SKH1 Mice.”International Journal of Pharmaceutics 458, no. 1 (December 15, 2013): 65–73.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti